lauantai 25. huhtikuuta 2015

Klassikoista lukuiloa!

Vuotta on jo hyvän tovin takanapäin. Aluille panemani lukuiloa-haaste kaipaa jo kovasti kirjoituksiaan. Kevätauringon helliessä olen pohtinut kuinka hienoa on, että meillä on paljon vanhoja, upeita kirjoja. Olen ilolla lueskellut muiden kirjoituksia kirjallisuuden käsitteistä ja löytänyt juuri Reader why did I marry him-blogista ihanan klassikkohaasteen. Näiden päiviäni piristäneiden asioiden vuoksi ajattelin julkaista viime vuonna kirjoittamani tekstit, joissa pohdin hyvinkin vapaasti mm. mikä on klassikko. Lopussa myös klassikkovisa, jonka vastausrivin löydätte ensimmäisestä kommentista. Myönnettäköön, että en minäkään ole niistä kaikkia lukenut, mutta kyseessä on kuitenkin enempi vähempi tunnettuja sitaatteja.


Mikä on klassikko?

Klassikko on kirja, joka on tunnettu, laajalle levinnyt ja arvostettu vuodesta toiseen. Klassikko ei vanhene, vaan yhä uudet sukupolvet löytävät siitä pohdittavaa. Se ei ole jäänyt hyllyn perälle, vaan tulee sieltä kerta toisensa jälkeen esiin; lukiessa, puhuessa, mediassa – oikeastaan joka hetki. Ne ovat luoneet pohjaa maailmallemme ja vaikuttanut suuresti näkemyksiimme maailmasta.
Klassikko kertoo meille menneestä maailmasta, nykyisyydestä antaen mahdollisuuden nähdä tulevaisuutta.

Klassikon tarina on ajaton, se käsittelee asioita, jotka ovat samanlaisia vuodesta toiseen riippumatta teknisestä edistyksellisyydestä. Ihmismieli ja sen halut kuten rakkaus, ahneus, vallanhimo, onnellisuus ja oman itsensä löytämisen tarve ei häviä ja muutu. Toki klassikossa on vanhentuneitakin asioita eikä välttämättä nykyajan härpäkkeitä, ei löydy autoja tahi kännyköitä ja pitkät päiväkävelyt päivänvarjoineen sekä muskettien kalina on mennyttä maailmaa. Ne kertovat aikansa tavoista ja perinteistä. Klassikko on aikalaiskuvaus sen hetken modernista maailmasta, ne kertovat itse kullekin omaa tarinaansa. Kirjailija on nähnyt sen ajan, toisin kuin nykyajan historiallisten romaanien kirjoittajat.


Ryhmiä, ryhmiä
Klassikot voidaan jakaa erilaisiin ryhmiin pohtiessa mikä on klassikko:

~ Tunnustettu klassikko

~ Ihmisryhmän klassikko


~ Valtiollinen klassikko
~ Henkilökohtainen klassikko
Nimitykset eivät ole virallisia, mutta näiden tunnistamisesta on hyvä aloittaa matkansa klassikkokirjallisuuden ihmeelliseen maailmaan.
Tunnustettu klassikko mielletään klassikoksi ja merkittäväksi teokseksi ympäri maailman ja sitä on käännetty useille kielille. Välttämättä sen ei ole tarvinnut kuitenkaan levitä maailman jokaiseen pienimpäänkin kolkkaan. Tällaisina voi pitää esimerkiksi sellaisia kuuluisia nimiä kuin Victor Hugo, Fedor Dostojevski, William Shakespeare ja Alexandre Dumas. Tunnustetut klassikot ovat levinneet myös sellaisten ihmisten tietoisuuteen, jotka eivät lue. Nykykirjailijat ja –taiteilijat ottavat niistä vaikutteita. Mikäli tuntee syvällisemmin klassikoiden maailmaa, löytää hyvin yllättävistäkin paikoista viittauksia niihin. Jokaiselle sanoo jotain kirjat kuten Kurjat, Rikos ja rangaistus, Hamlet sekä Kolme muskettisoturia.
Ihmisryhmän klassikko on nimityksensäkin mukaisesti merkittävä jollekin tietylle ihmisryhmälle. Esimerkiksi tällaisia ryhmiä ovat feministit, muslimit, romanit jne. Näiden ryhmien sisällä ne täyttävät klassikon kriteerit. Ihmisryhmän klassikko ei välttämättä ole tunnustettu laajasti koko maailmassa, mutta kuitenkin näissä ryhmissä. Kovin monelle tuskin sanoo yhtään sellainen nimi kuin Radclyffe Hall ja hänen romaaninsa Yksinäisyyden kaivo (Engl. Well of loneliness). Kuitenkin, kun tämän nimen sanoo jollekin seksuaalivähemmistöön kuuluvalle naiselle, voi olla hyvinkin varma, että tämä henkilö tuntee tai vähintäänkin tietää kirjailijan tuotoksen.

Valtiollinen klassikko on muodostunut tietyn maan klassikoksi. Se on levinnyt ja arvostettu kyseisessä maassa, mutta ei levinnyt ulkomaille tai ei ole saanut siellä suurta arvostusta. Esimerkkeinä tunnetuista suomalaisista kirjoista joita ei ole käännetty yhdellekään kielelle toimikoon (http://dbgw.finlit.fi/kaannokset/lista.php?order=author&asc=1&lang=FIN) Eino Leinon Vapauden kirja, Immi Hellénin tuotokset ja Hovimäki-sarja, jolla on useampia tekijöitä.
Henkilökohtainen klassikko on kaikkein epävirallisin, eikä se ehkä ole klassikko lainkaan. Tällainen kirja on voinut ilmestyä vaikka viime vuonna eikä sen tarvitse täyttää ainuttakaan klassikon kriteeriä. Se on yhdelle henkilölle merkittävä kirja. Sen määrittelemiseen riittää tunne itsellä, että tämä on upea kirja, tämä on minulle kuin klassikko. Se saattaa täyttää useampiakin klassikon kriteereitä yhden ihmisen elämässä.

Mitä klassikoilta voi saada?
Voit löytää ihan uuden maailman, johon jäät koukkuun ja josta ei ihan noin vain luovutakaan. Sitten sinulla onkin hyllyt täynnä klassikoita, perustat klassikkoblogin ja voit päteä keskusteluissa, kun muistat pieniäkin käänteitä näistä kirjoista ’’jotka mieluusti oltaisiin luettu, mutta ei mielellään lueta’’. Ja voit astella kirjastoon tarkistamatta tietokannasta onko haluamaasi opusta hyllyissä. Sieltä se kuitenkin löytyy. Sitten jonain päivänä ihmettelet ja olet pöyristynyt, kun haluat uutuuskirjan lukea ja joudut odottamaan ja kynsin hampain siitä taistelemaan.
Mikäli sinulle ei käy niin kuin minulle, voit silti saada klassikolta paljon. Voit löytää jonkin teoksen, jonka jälkeen ymmärrät jonkin sellaisen asian jota et ymmärtänyt maailmasta vielä edellisenä päivänä. Saatat tokaista: ’juuri näin se onkin, miten en ymmärtänyt’. Mikäli et kuitenkaan ihastu klassikkoihin, saat ainakin olla ylpeä. Olet lukenut jonkin hyvin merkittävän kirjan.
Klassikoita on laidasta laitaan ja kaikille löytyy varmasti se omin. Kannattaa vain avata jokin ja katsoa mitä sen sisältä löytyy. Se todella voi yllättää.
Tunnetuista klassikoista on otettu monia sitaatteja. Tällä lyhyellä visalla voit ottaa mittaa itsestäsi ja katsoa kuinka hyvin tunnet klassikoiden lausahduksia.

Pieni klassikkovisa
1. ''Kaikki yhden ja yksi kaikkein puolesta!''
1. Alexandre Dumas vanhempi, Kolme muskettisoturia
X. Alexandre Dumas vanhempi, Monte-Criston kreivi
2. Alexandre Dumas vanhempi, Kohtalokumppanukset
2. ’’Koska ilman toivoa on mahdotonta elää -- ainoakaan elävä ihminen ei voi elää ilman päämäärää ja tarkoitusta.’’

1. Fedor Dostojevski, Muistelmia kuolleesta talosta
X. Fedor Dostojevski, Karamazovin veljekset
2. Fedor Dostojevski, Rikos ja rangaistus

3. "Käske vaan mun juosta, Niin mahdottomiakin vastaan ryntään, Ja voitan ne. [– –] Siis vaan liikkehelle; Sua seuraan, sydämessä uusi into, Mihinkä, sit’ en tiedä."

1. William Shakespeare, Hamlet
 X. William Shakespeare, Kuningas Lear
 2.William Shakespeare, Julius Caesar



3 kommenttia:

  1. Oikea vastausrivi klassikkovisaan on 1,1,2.

    VastaaPoista
  2. Ihanaa klassikkoiloa! Kyllä klassikot ovat aina klassikoita, vaikka uusiakin ihania helmiä aina toisinaan kohtaa. Klassikoissa on usein juuri sitä kiehtovaa ajattomuutta ja ihmisyyden ikuisuutta, joka saa ne kestämään ajasta aikaan.

    Tuo henkilökohtainen klassikko on muuten mainio määre :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, olet oikeassa väitteinesi. Henkilökohtaisen klassikon käsitteen näin joskus aikanaan ja otin käyttööni.

      Poista

LinkWithin