keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Edgar Rice Burroughs - Tarzan, Apinoiden Tarzan

Tarzan of the Apes (1912)
Suomennettu 1997
Kustantamo: Like
Sivumäärä: 320
Mistä sain? Kirjastosta lainattu
Kun pohdin nuortenkirjaviikkojeni valikoimaa, oli Tarzan ainoa kirja josta olin innoissani. Tämä nuortenkirjojen klassikko houkutteli jo ulkonäölläänkin, sillä sen valkoinen selkämys näkyi muiden varaston kirjojen selästä hyvin ja kannen kirkkaan värikäs kuva oli omiaan houkuttelemaan lukemaan. Siitä huolimatta, että jopa odotin lukemista, en olisi alun perin osannut arvata miten viihdyttävän  kirjan pääsen lukemaan.
Tarzanin tarina vetäisee mukaansa jo heti ensimmäisiltä sivuilta, kun kirjan kertoja aloittaa puheensa. Jo aivan alkuun aletaan käsitellä siirtomaavaltaa ja Kongoa, joka kiinnostaa minua valtiona tavallista enemmän. Kyseisen maan historia on varsin mielenkiintoinen ja synkkä.
Yksinkertaisuudessaan Tarzanin tarina on sitä, että herra ja rouva Greystoken, osa arvostettua sukua, on määrä mennä Brittiläiseen Länsi-Afrikkaan ja tehdä perusteellinen tutkimus, joilla toisen Eurooppalaisen kansan upseerit kohtelivat Britannian mustia alamaisia. Kun he olivat matkalla sinne, laivan - yllättäen mustissa - palkollisissa alkaa kyteä viha ja he järjestävät vallankumouksen laivan johtajia vastaan. Koska suurella osalla heistä on myös himo tappaa Greystoket, päättää yksi alaisista jättää pariskunnan läheisimmälle saarelle. Siellä Greystokeille syntyy poika, mutta hänen vanhempansa kuolevat ja ihmisapina Kala, joka juuri on menettänyt poikasensa, ottaa lapsen hoiviinsa ja nimeää hänet Tarzaniksi, joka tarkoittaa apinakielellä valkoista ihoa. Ensi alkuun Tarzan on paljon heikompi kuin apinan poikaset, mutta kasvaessaan hän vahvistuu ja oppii älyään käyttämällä hallitsemaan metsää. Villinä, apinaheimossa kasvaneesta lapsesta tulee voittamaton, vahva, älykäs ja sivistynyt aikuinen, jolle kukaan ei mahda mitään, koska hänellä on ihmisen äly ja ihmisapinan voimat.
Asia mikä pistää silmään, on tarinan läpitunkeva rasistisuus. Tummaihoiset ihmiset esitetään villeinä, taikauskoisina, raakalaismaisina ihmissyöjinä ja valkoiset kunniakkaina ja upeina ihmisinä. Kasvaahan Tarzanistakin sivistynyt ja hän oppii parissa päivässä puhumaan täydellistä ranskaa, koska hän omaa hienot sukujuuret.
'' 'No hitto vieköön', Tarant vastasi, 'jos sä et ota lapiota, niin sitten sä saat hakun.' Näin sanoen hän kohotti hakun päänsä päälle ja upotti sen kärjen syvälle Snipesin aivoihin. Hetken aikaa miehet katselivat ääneti toverinsa synkän huumorintajun aikaansaannosta. Sitten yksi heistä puhkesi puhumaan. 'Se oli sille haisunäädällä ihan oikein', hän sanoi. ''
Pystyy jo arvaamaan minkä värisiä iholtaan ovat Tarant ja Snipes kaveruksineen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin