perjantai 2. helmikuuta 2018

Jonas Inde - KKM (IYK)

Ruotsinkielinen alkuteos (2011)
Sivumäärä: 41
Kustantamo: Vertigo
Mistä sain? Omista hyllyistä

Jag är inte arg.
Jag är mordisk.
Du ska inte kränka mig
för då mördar jag dig.

KKM. Känslig. Kärleksfull. Mördare. Näin Inden pienoisromaanin, tai pitkän novellin, anonyymiksi jäävä päähenkilö itsensä määrittelee. Näistä määreistä kaikkein kyseenalaistamattomin on se, että hän on murhaaja.

Hän, nimetään hänet tässä arvostelussa vaikka nimellä X, haluaa murhata. Sen takia hän elää. Sitten X tekee jauhelihakastiketta. Suunnitelmana on käyttää 50% naudanlihaa ja 50% ihmisen lihaa, tosin joskus ihmislihaa joutuu vähentämään.

Parasta mahdollista ajanvietettä taitaa olla häävideoiden katseleminen Youtubesta, joiden perusteella voi päättää kenet seuraavaksi hankkii uhrikseen. X katsoo klippejä myös ihmisistä, jotka hän määrittelee ihmismonstereiksi (esimerkiksi Jeffrey Dahmer).

X ei ole omasta mielestään ihmismonsteri; hän kuvaa itseään tunteelliseksi eikä häntä voida yhdistää murhaamiskoneisiin. Hän näkee toimintansa inhimillisenä. Vaikka novellin aikana ei missään vaiheessa päästä syventymään aihepiiriin, X:n pohdinta omasta itsestään suhteessa muihin murhaajiin on mielenkiintoista. Se kuinka hän oikeuttaa tekojaan nähden ne inhimillisinä, herättää ajatuksen, ajattelevatko useat muutkin sarjamurhaajat vastaavasti. Jotakuinkin niin, että he olisivat hyväntekijöitä?

Jag undrar om det finns någon kvinna för mig därute. Jag vill så gärna hitta en kvinna att dela lycka och sorg med. Men det måste vara en kvinna som kan leva nära mitt mörker, som inte skräms av mitt mörker. Hysterikor göre sig icke besvär.

Huolimatta kaikesta siitä, mitä X tekee tarinan aikana, päällimmäisin tunteeni hahmoa kohtaan on empatia. En voi mitään sille, että toisinaan lukiessa tulee tunne, että haluaisin rutistaa X:ää kovasti ja todeta hänelle ''du är inte en outsider'' (Jag är en outsider. Ja. En outsider. En outsider är jag).

Päähenkilön jättäminen anonyymiksi, se ettei hänestä kerrota mitään henkilötietoja, on onnistunut valinta. Ei ole mitään väliä sillä kuka hän on, vaan mitä maailmassa tapahtuu. Maailma on täynnä ulkopuoliseksi itsensä kokevia ihmisiä, täydellisen yksinäisiä, ja sellaisia, joilla on pimeys sisällään.

Tosin kustantamon esittelytekstissä X määritellään psykopaatiksi. Voi se niinkin olla enkä ala väittää vastaan. Tätä vasten oli kiinnostavaa peilata niitä tietoja, joita olen hankkinut psykopatiasta ilmiönä. Tilastoja, määrittelyä ja sen sellaista. Jään miettimään kysymystä, onko X vain loistava huijaamaan tunteita, kuten psykopaattien usein väitetään olevan, vai ovatko hänen tunteensa ihan todellisia. En ainakaan kertalukemalta osaa tähän vastata.

Novellin alku on hatara. Suhteessa sivumäärään Indeltä menee liian kauan saada lukijansa mukaan ja hänen kielensä on täynnä lyhyitä lauseita ja toistoja. Myöhemmin tilanne parantuu näiltä osin. Kieli on pääosin varsin yksinkertaista, mutta jonkin verran joukossa on erikoissanastoa. Niiden ymmärtämättömyys ei kuitenkaan vaikuttanut kokonaisuuteen. Merkitsin sanat ylös ja tarkoituksenani on selvittää niiden merkitys myöhemmin.

Se mistä Indeä kehun, on se, että hän onnistuu lyhyelläkin sivumäärällä saamaan lopulta aikaiseksi koukuttavan tarinan, johon mahtuu pari yllätystä. Hän myös onnistuu saamaan aineksia syvällisyyteen, mutta ei ahda tarinaansa liian täyteen. Olisin mieluusti lukenut KKM:a useamman sivun verran, jos se olisi tuonut lisää pohdintaa mukaan. Vastauksia heränneisiin kysymyksiin voi lähteä etsimään muuta kautta ja näkisinkin KKM:n hyvänä ajatusten herättelijänä, jos en syväluotaavana analyysinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin