perjantai 1. elokuuta 2014

Mietteet heinäkuusta, nuortenkirjaviikoista sekä klassikottomasta kuukaudesta



Puolet vuodesta ovat jo kuluneet, nyt sen vasta älysin. Heinäkuu on hellinyt koko Suomea lämmöllä ja ulkona on todella tullut oleskeltua ja välillä olen paennut sisälle. Säästä ei saa valittaa, mutta kyllä minulle olisi hieman viileämpikin sää kelvannut. Kesääni on kuulunut jäätelö, rentoutuminen, ihana musiikki, laineiden liplatus ja ties mitä muuta. Ihana kesä! Nyt on täydellistä siirtyä syksyä kohti ja kokea jälleen ihanat sadepisarat putoamassa päälle. Ulkoilmaihmisenä nautin lämpimästä kesäsateesta kuin jääkylmänä suoraan kasvoille piiskaavista pisaroista. Ennen kuin liikaa intoudun kirjoittamaan säästä ja kesästäni ylipäätänsä, vaihdetaan aihe takaisin kirjoihin.

Heinäkuussa luetut kirjat:

Lemony Snicket, The bad beginning

Johan Wolfgang von Goethe, Jälkisointuja; Goethen kirkkaimmat runot

Veronica Roth, Kapinallinen

Alison Bechdel, Hautuukoti; Tragikoominen perheeni*

Doris Lund, Eric*

Paasilinna, Kaikki muuttuu paremmaksi

Markus Zusak, Kirjavaras*


Viisi tähteä sai Veronica Rothin Kapinallinen.
Nelosen ansaitsi rakas Lemony Snicketin Ankea alku.
Kolmosen arvosanaksi myönsin kirjoille Kaikki muuttuu paremmaksi, Eric ja Kirjavaras.
Kakkosia ei tullut yhtään, mutta ykkösiä Jälkisointuja-kokoelmalle ja Hautuukoti-sarjakuvalle.

Keskiarvo oli 3 ja sivumäärä 1802. Alkuvuoteen on kuulunut 42 kirjaa joiden sivumäärä on 9431.




Nyt sitten on tämän kesän nuortenkirjaviikot ohi. Oheisessa kuvassa näkyvät kaikki kriteerit täyttävät kirjat; Veronica Rothin Outolintu ja Kapinallinen, Salla Simukan Kun enkelit katsovat muualle ja Minuuttivalssi, Erkki Rekimiehen Tapporahat sekä Michael P. Spradlinin Kohtalon polku. Hyvä tunne jäi jälleen kerran sitten lopulta ja pääsin tutustumaan uusiin kirjoihin, joihin hyvin todennäköisesti en olisi muuten koskenut. Kirjojen tähtien ylöspäin pyöristetty keskiarvo oli 3, mikä oli Veronica Rothin kirjojen ansiota. Hyvinkin tavallista, että on kirja tai kaksi, jotka ovat todella hyviä ja sitten loput tulee vain luettua läpi ilman mitään sen kummempaa ihastumista. Nämä viikot tuovat kesän. Ensi vuonna sitten neljättä kertaa! 

 

 Entä mitä klassikottomasta kuukaudesta jäi käteen?

''Klassikoton heinäkuu. Päätökseni on ennenkuulumaton, mutta yritetään. Olen siis päättänyt olla lukematta klassikoita aikavälillä 7.7.-31.7. Ajatus tuntuu jo nyt mahdottomalta näin viikkoa etukäteen. Katsotaan saanko tästä uutta intoa niiden lukemiseen vaiko mitä tapahtuu. Nyt on ollut tilanne, että en ole osannut päättää ottaako Dostojevskia, Dumasia vaiko aivan jotain muuta. Tämä koskee myös lyhyitä tekstinpätkiä, mutta toki saan lukea esim. bloggauksia klassikoista. Kaikkein vaikeinta lienee luopua soneteista kolmeksi viikoksi. Tiedänkin minkä kirjan parissa vietän sunnuntain. Onhan kirjaisa maailma täynnä kaikkea muutakin, annan siis mahdollisuuden vakuuttaa minut ennen kuin palaan turvalliseen linjaani.''

Ihan ensimmäisenä voi todeta, että tauko teki hyvää. Nyt on taas aivan uusi into tutustua uusiin merkittäviin kirjoihin. Uskon vahvasti, että kun välillä luopuu itselleen tärkeästä asiasta, oppii sitä arvostamaan aivan eri tavalla ja näkemään asioita, joita ei aiemmin huomannut. Ehkä joskus pidän taukoa uudestaan mikäli siltä tuntuu. Minulla on hyvä tunne. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin