perjantai 2. tammikuuta 2015

Koululaiselämää Gardellilta


(vk.1, torstai)
En komikers uppväxt (1992)
Suomennettu 2005
Kustantamo: Johnny Kniga
Sivumäärä: 271
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

 ''Kaikki mitä vihaat itsessäsi - anna itsellesi anteeksi.
Kaikki mitä rakastat itsessäsi - anna anteeksi.
Kaikki mitä häpeilet.
Kaikki mistä ylpeilet.
Kaikki minkä haluat  peittää.
Kaikki minkä haluat paljastaa.
Kaikki mistä ei tullut mitä piti.
Kaikki mitä olet.
Kaikki mitä haluaisit olla.
Anna itsellesi anteeksi.''
Olen nähtävästi jäänyt pahemman kerran koukkuun Jonas Gardellin tuotantoon. Ja olihan Koomikon synty varsin vaikuttava kirja, vaikka ei yltänyt läheskään Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin
-trilogian tasolle.
     Eletään siis 70-lukua Sävbyholmissa, Tukholman liepeillä sijaitsevassa lähiössä. Tarinan päähenkilö on Juha Lindström, kuudesluokkalainen. Koko tarina pyörii luokan 6E ympärillä. Rajua kohtelua, hakkaamista, kiusaamista, ulkopuolelle jättämistä. Vihaa itseä kohtaan, heräävää kiinnostusta seksuaalisuuteen, suhteiden muodostamista, jossa rumat jäävät ulkopuolelle. Pojat, jotka myöntävät olevansa seksiä kokemattomia, hakataan maahan. Isorintaisin tyttö on luokan suosituin. Vaatteet ja vanhemmat määrittelevät aseman.
       Tässä joukossa Juha, Lennart, Stefan, Erik, Simon, Fredrik, Markus, Gutte, Roger, Roy, Jenny, Pia, Eva-Lena, Lena, Cilla, Charlotte, Kattis, Li, kolme Annaa ja Sofi varttuvat ja viettävät lapsuutensa. Opettaja käy vähän väliä karttakomerossa juomassa taskumatistaan, hän haaveilee olevansa jossakin muualla. Sävbyholmin piti olla paikka, jossa lapset saavat kasvaa turvassa maailmanpahuudelta. Sen piti olla keidas kaiken keskellä. Koulussa levitellään tarinoita, että Sävbyholmin ulkopuolella kidnapataan lapsia jatkuvasti.
       Koomikon synty on raskas tarina peruskouluun kätkeytyvästä pahuudesta - ja valitettavasti se kuvaa peruskoulumaailmaa hyvin todenmukaisesti. Lasten näkökulmasta. Alussa se iskee liikuntatuntien ahdistavuuteen; eikö olekin niin, että kysyttäessä peruskoulun ahdistavinta oppiainetta, liikunta nousee jatkuvasti esiin. Kunujaon viimeiset, väliverhon takaa kateellisena tuijottavat kun toisen sukupuolen tunnit vaikuttavat omemmilta, kömpelöt oppilaat, liikunnanopettajan silmätikut, hiihtotuntien perässä  laahaajat - tuttua, vai yleistänkö vain? Juha tekeytyy luokan pelleksi, jonka ainoana tehtävänä on hauskuuttaa muita oppilaita. Parhaat kaverinsa Jenny ja Thomas jäävät heti taka-alalle, jos luokan kovimmat oppilaat tarjoavat seuraansa. Hänen on pakko esittää jotakin, ja lopulta ahdistus purkautuu huonoin seurauksin. Lapset ja aikuiset  ovat kuin jumissa oleva palapeli, jossa palat eivät tunnu millään menevän yhteen vaikka kuinka kääntelisi.
      Pidin kirjasta ja sen tunnelmasta. Peruskoulujärjestelmän syyttely oli mielenkiintoista. Valitettavasti kirjasta löytyy useampia hyvin rasittavia kirjoitusvirheitä herättäen kysymyksen oikoluvun puutteesta. Tarina ei ollut niin upea, että olisin ollut näistä virheistä välittämättä. Osa luvuista on kirjoitettu kursivoidulla tekstillä, mutta näiden lukujen merkitys ei auennut. Jotain niissä kerrottiin, mutta mitä, se jäi epäselväksi. Luvut ovat myös valitettavan lyhyitä, mahdollistaen toki kirjan nopean lukemisen, mutta ei syvällistä tarinaan keskittymistä.  
               Koomikon synnystä löytyi yhteneväisyyksiä Älä koskaan pyyhi-trilogiaan. Sivulla 14 Juha istuu ikkunalasin vieressä, hengittää siihen ja kirjoittaa nimensä, kuten Rasmus teki äkpkpk:ssa. Tarinoissa on saman nimisiä henkilöitä ja uskonto on merkittävässä roolissa. Erotuksena on, että Ritva (Juhan äiti) pohtii mitä teki väärin saadessaan Jumalaan uskovat lapset ja toisessa kirjassa taas uskonnollisuus on tärkeä hyve vanhempien mielestä.
       Ruotsalaiseen kulttuuriin on selkeästi viittauksia, jotka jäivät minulle epäselväksi. Ruotsalaisille tärkeiden henkilöiden nimet jäivät etäisiksi; miksi vaikka Ingemar Stenmarkia täytyisi ihailla? Kun selvitin hieman, on pakko tässä myöntää, että urheilu ei ole minun kiinnostusaluettani. Myös Ruotsin peruskoulujärjestelmä jäi pohdituttamaan.
       Kokonaisuudessaan Koomikon synty on hyvä ja onnistunut kirja, muutamista ongelmakohdistaan huolimatta. Kerronta on niin todenmukaista.    
          

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin