lauantai 3. tammikuuta 2015

Yahya Hassanin Runot

(vk.1, perjantai)
Yahya Hassan (2013)
Suomennettu 2014
Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 167
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Runot kuului syksyn 2014 odotetuimpiin uutuuksiin. Kokoelman luettuani en osaa enää sanoa miksi. Olin päättänyt, että lainaan kirjan silloin, kun sen satun kirjaston hyllyssä näkemään, ja näin tein. Saman päivän aikana aloitin innokkaasti lukemaan, mutta jo ensimmäisellä sivulla huomasin, että olisin menettänyt vain muutaman tuskallisen hetken, mikäli kirjan olisin hyllyyn jättänyt. Nyt tämä kohukirja on luettu.
       Mistä Runot sitten kertoo? Tähän kysymykseen voin vastata olevani tietämätön. En oikeastaan edes tiedä mitä juuri olen lukenut. En tiedä, vaikka kuinka yritin ymmärtää. Voin lukea esimerkiksi Wikipediasta, mutta myös muualta, että kirjaa on Tanskassa myyty yli 100 000 kappaletta ja kirjailija on saanut lukuisia tappouhkauksia. Kirjaan liittyy kiivas sananvapauskeskustelu, suurin Muhammed-pilapiirrosten jälkeen, jos kustantajaa uskotaan. Omaelämäkerrallinen, se kävi selväksi jo runoistakin, tai no - viimeisestä runosta. Ja kyllä siitä ymmärsi senkin verran, mitä Helsingin Sanomat ovat kirjoittaneet elokuussa: ''Tanskassa syntynyt Hassan pilkkaa runoissa vanhempiensa uskontoa islamia ja kuvaa, miten hänen isänsä pahoinpiteli lapsiaan.'' Samaisessa artikkelissa oli myös ''Tämä ei ole kokeellista, suurelle yleisölle vaikeasti avautuvaa taidelyriikkaa'', mutta kokeellisen taiteen, eritoten musiikin, ystävänä totean, että tämä oli vaikeammin avautuva taidekokemus kuin vaikka Merzbow konsanaan, josta kukaan ei tunnu ymmärtävän miksi sitä kuuntelen. Syvemmälle kuin tähän perustietouteen, en kokoelmaa lukiessani päässyt.
       Kirja olisi ollut astetta parempi, jos välimerkkejä olisi käytetty. Kaikki on kirjoitettu isoilla kirjaimilla, pilkuitta ja pisteittä. Lukeminen vaikeutui huomattavasti. Kaiken lisäksi runojen sisällä hypitään aiheesta toiseen, runo ei liity millään otsikkoonsa, välissä on todennäköisesti arabian kielisiä sanoja, joita en ymmärtänyt ja kieli on hyvin rumaa, rasistista ja ihmisiä pilkkaavaa. Eikä Runoja voi runollisista ansioista ylistää.
       Kaikki kunnia kirjoittajan rohkeudelle, mutta olisi kannattanut jäsennellä tekstiään ja käyttää välimerkkejä epämääräisen huutamisen sijasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin