Maria Peura - On rakkautes ääretön

Suomenkielinen alkuteos (2001)
Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 224
Mistä sain? Kirjastosta lainattu
''Minusta ukki tykkää eniten maailmassa. Jos olen ukille kiltti, hän ei ikinä hylkää minua. Hän tekee minut hyväksi, ukin tytöksi, ja minä lupaan aina olla ukille kiltti. Mutta silloin, kun seison ympyrässä, ei ukki saa tulla. Ukki tuntee säännöt, mutta nyt hän ei muista niitä noudattaa. Hän tulee viivan ylitse, astuu minun ympyrääni. Huudan, että ukki ei saa tulla, mutta hän ei usko, ei ei, hän tulee sittenkin, saappaat jalassa astelee minun ylitseni, tallaa keltaiset auringonkukat kuoliaaksi. Mustaa vain jää jäljelle ukista. Pelkkää mustaa.''
Vuoden 2016 ensimmäisen kirjan aihe oli raskas, insesti. On kuusi vuotta vanha Saara, ukki ja mummo. Saaran vanhemmat ovat hylänneet lapsensa, äiti on alkoholisti. Ukki käyttää Saaraa hyväkseen, aina kun ukilla on huono olla, hän työntää kikkelinsä Saaran suusta tai pepusta sisään. Näin tapahtuu usein. Saara on kiltti tyttö, joka rakastaa ukkiaan. Tämä on heidän leikkiään. Mummo on kiltimpi, mutta kun Saara on tuhma tai tottelematon, hän piiskaa, piiskaa niin kovaa pepulle tai kasvoille, että sattuu. Eikä Saaralla ole sanoja kertoa.
Saara pakenee mielikuvitusmaailmoihinsa. Tarinan edetessä on vaikea sanoa, mikä on todellisuutta ja mikä kuviteltua. Saara menee usein kesäasukkaiden, von Bonsdorffien, luokse. Siellä häntä odottaa Pentti, rakas ystävä. Perhe on saksalainen, ja tämä on ukin vaikea niellä. Hän muistelee nuoruuttaan, kun oma mökki paloi saksalaisten sotilaiden tuikatessa kylän tuleen, puuhevonen paloi, ja äiti kuoli. Saksalaiset ovat pyromaaninatsisikoja, se on myös Pentin geeneissä. Saara kuitenkin onnistuu välillä livahtamaan Pentin luokse, se saattaa vain tietää piiskaa tai kikkeliä.
Tarina kerrotaan lapsen näkökulmasta. Lapsella ei ole sanoja puhua insestistä. Hän ei myöskään puhu siitä, varsinkaan kun ukki on uskotellut, että siinä ei ole mitään pahaa, ja uhkaillut Saaraa, jos tämä kertoo. Lapsen luottamus on hämmentävä, vaikka isovanhemmat tekevät pahaa, silti Saara rakastaa ukkia, eikä halua, että ukille tehdään pahaa. Samalla hän pelkää ukkiaan.
Kirja on kirjoitettu murteella, juuri sillä mitä niin mieluusti luen. Karun kirjan kieli on todella kaunista. Kielellisesti tyyli on samanlainen kuin Mukalla. Muutenkin tarinan yhteyksiä Mukan tuotantoon on kiinnostavaa etsiä. Kumpikin kirjailijoista on kotoisin samalta pieneltä paikkakunnalta Lapista, Pellon kylästä. Kumpikin on ottanut teoksiinsa mukaan uskonnon, seksin ja harvemmin käsitellyn, vaietun aiheen sekä käyttävät samaa murretta. Tiedä sitä, liittyvätkö nämä aiheet jotenkin vahvasti Pellolaisuuteen vaiko eivät.
Välillä harmitti, että kirjasta ei oltu tehty vielä rankempaa. Toisinaan minun on vaikea ymmärtää miksi teoksista, joiden aihe on rankka, pitää kirjoittaa kevyempiä kuin aihe todellisuudessa on. Tai sitten minun oli vain vaikea asettua kuusi vuotiaan asemaan ja ymmärtää tämän kieltä. Romaanissa järkyttävyys tulee selkeämmin rivien välistä.
Toisinaan myös ukki pääsee ääneen. Olisi yksi asia, jonka olisin halunnut koko kirjan lukemisen ajan. Uskoisin, että olisin vielä enemmän pitänyt, jos aikuisen ja lapsen kertomukset olisi käännetty toisinpäin. Siis kirja olisi kerrottu aikuisen, hyväksikäyttäjän, näkökulmasta ja lapsi päässyt vain silloin tällöin ääneen. Kirjasta olisi ehkä tullut suorempi ja raadollisempi. Kaunis, tavallaan, näinkin. Vinkatkaapa, jos tällaisia kirjoja löytyy.

Kommentit

  1. Tämä on hirveä ja hyvä romaani, todella vaikuttava lukukokemus, mutta samalla niin karmea, että itse en halua lukea sitä koskaan uudelleen. Minulle riitti kyllä tämän kirjan järkyttävyys juuri näin.

    Pidän myös paljon meänkielestä (äitini on pohjoisesta) ja luen mielelläni sillä kirjoitettua proosaa. Suosittelen Peuran muista teoksista lukemaan Valon reunalla, jos et vielä ole lukenut. Siinä on myös pohjoisen karuutta ja yhteisön ristiriitoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjansa kullakin. Minä kun kuvittelin, että tässä on kyseessä peräpohjolan murre, mutta saatan olla väärässäkin. Kiitos myös vinkistäsi.

      Poista
    2. Mielestäni meänkielessä ja peräpohjolan murteessa on kyse samasta asiasta, Tornionjokilaaksossa kun ollaan. Tai meänkieli on siis yksi peräpohjolan murteista, eli peräpohjolan murre on tavallaan yläkäsite. Luulisin. :D

      Poista
    3. Voi kiitos. Jos joskus saan tietää tarkemmin, voin ilmoittaa sinullekin.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit