sunnuntai 2. helmikuuta 2014

TAMMIKUUSSA LUKUINNOSTUS OLI SUURI

Vuoden ensimmäinen kuukausi on ohi. Se sujui mukavasti pääosin ei-kaunokirjallisen kirjallisuuden parissa ja kahden klassikon siivittämänä. Innostus oli suuri ja yllätin itsenikin kirjamäärällä.
Tammikuussa luetut uusvanhat ja täysin uudet kirjat(samaan tapaan kuin vuosikoonnissa):
~ Jyrki Kivimäki, Windows 8*
~  Tony Dunderfelt, Tunnista temperamentit: Väriä elämään ja itsetuntemukseen*

~ Gaston Leroux, Oopperan kummitus
~ Paulo Coelho, Valon Soturin käsikirja
~ Lukukeskus, Kirja joka muutti elämäni*
~ Marja Kaskisaari, Lesbokirja*

Tähdet ovat merkitty täysin uusien tuttavuuksien perään. Näitä oli siis 4/7. Kaksi oli uusvanhoja ja vain yksi tuttu.

Gaston Leroux oli kirjailija, jonka tuotantoa en ollut koskaan aikaisemmin lukenut. Samalla Oopperan kummitus oli ainoa kirja, jolle annoin arvosanaksi viisi, erittäin positiivinen kokemus.
 
Nelosta ei saanut ainutkaan, johtuen siitä että en lukenut tässä kuussa ainuttakaan kirjaa, jonka tasosta saatoin olla varma.

Kolmosia, positiivinen kokemus, saivat Kaskisaaren Lesbokirja, Coelhon Valon Soturin käsikirja sekä Dunderfeltin Tunnista temperamentit, Näin ollen voi sanoa, että lukemisto pitkälti oli sellaista tavallisen hyvää ja miellyttävää.

Kakkosen, hyvä/mukiinmenevä, tuli Kivimäen Windowa 8:lle. Sekavasta ja kutsumattomasta ulkoasusta huolimatta se auttoi oppimaan.

Ykkönen, eli luettava, jäi Boccaccion Fiammettan ja Lukukeskuksen Kirja joka muutti elämäni-opuksen kohtaloksi. Ne pystyi lukemaan jotenkuten loppuun asti, vaikka eivät vakuuttaneetkaan.

Täysin lukematta, keskeytetyiksi jäi Ishiguron Menneen maailman maalari, joka oli tarkoitus lukea maailman valloitusta varten. Se ei napannut, oli sekava ja puuduttava. Toisena kesken jäi Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläinen. Muutama vuosi sitten jouduin erinäisistä pakon sanelemista syistä kuuntelemaan ainakin kolme eri Waltarin teosta äänikirjana; Sinuhe mukaan lukien. Tällöin vannoin ettei koskaan enää. Eikä se sujunut nytkään. Maistui ainoastaan puulta. Olen minä kuitenkin sentään tämänkin klassikkokirjailijan tuotoksia kuunnellut.

Vaikka pisteytykseni ei ole täysin arvojärjestykseen laittava, kun tuon nelosen kehittelin juurikin niitä kirjailijoita varten, jotka ovat minut vakuuttaneet. Olisi tylsää antaa vitosia paljon, sen antamisessa olen hyvin tarkka. Keskiarvo, huomioiden myös keskeytetyt nollalla pisteellä oli 2. Ei siis erityisen hyvä, heikompia arvosanoja oli paljon. Lesbokirjan laskin mukaan, koska sain sen luettua tammikuun puolella, vaikka arvostelun julkaisin helmikuussa.

Jonas Gardellin teostakin aloitin jo tammikuussa. Lukea en sitä täysin ehtinyt. Siitä on vielä muutama kymmenen sivua jäljellä. Sitten jatkan taas tuttavallisessa klassikkomaailmassa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin