tiistai 10. kesäkuuta 2014

Dominique Sigaud - Aavikkoromaani

(vk. 23, lauantai)


Kuva Kiiltomadon sivuilta
L'hypothese du desert (1996)
Painos 2001
Kustantamo: Sammakko
Sivumäärä: 118
Mistä sain? Kirjaston poistomyynnistä ostettu
 Aavikkoromaani oli minulle yhden junamatkan ja yhden tunnin lukuhetki. Ajatuksenani oli lukea se välissä, kunnes pääsisin käsiksi nuortenkirjaviikot aloittavaan opukseen. Kuvan olen joutunut kopioimaan toiselta sivustolta, kun Aavikkoromaani lähti minulta heti suosituksestani lainaan, kun olin saanut sen päätökseensä. Kansi on mukavan poikkeuksellinen, kun takakansiteksti on etukannessa (ja onhan kansi harmaa).
    Tarina kertoo Persianlahden sodan vaikutuksesta ihmisiin, ei sodasta itsestään, vaikka se onkin kokoajan vahvasti läsnä. Tarinoita kulkee useampi päällekkäin. Yhdessä tarinassa kerrotaan menneistä päivistä, kun sotilaita oli kadonnut, yksi tapahtumista sijoittui aavikolle ja kolmas sijoittuu Yhdysvaltoihin. Vaikka siltä voisi tuntua, ei kirja ole sekava muuten kuin aivan alussa.
   John Miller löydetään aavikolta ja hänen epäillään kuolleen. Miehet päättävät olla kertomatta naisille henkilöstä, mutta Nur Al-Kutubi huomaa miehensä muuttuneen ja seuraa häntä kerran yöllä ja saa tietää mitä on tapahtunut. Kuolleeksi luultu Miller puhuu ensimmäistä kertaa juuri Kutubille ja kertoo myöhemmin mukaan astuneille naisille tarinoita usean päivän ajan. Millerin vaimo on saanut viestin Yhdysvaltoihin miehensä katoamisesta ja lähtee selvittämään asiaa. Ihmisten kohtalot kietoutuvat yhteen mielenkiintoisella tavalla ja saa aikaan jatkumon, jossa ihmisten teot vaikuttavat toisiin satojen kilometrien päässäkin vaikka sitä ei tiedostetakaan. Lopulta kaikilla on samat halut ja tarpeet, asuivat he sitten missä päin maapalloa tahansa ja oli sota taikka rauha.
   Aavikkoromaani on saanut kolme kirjallisuuspalkintoa ja hyvästä syystä. Kuitenkaan se ei valota sotaa ja sitä käyneiden maiden tilanteita. Tarina veti heti mukaansa, mutta minusta epilogin olisi voinut jättää kokonaan pois, sillä tarinan lopetus olisi ollut mielenkiintoisempi ja täysin onnistunut ilman sitä. Nyt epilogi hieman pilasi omia ajatuksiani ja kompastui tylsään, monta kertaa käytettyyn ratkaisuun. Kaikkein viimeisin lause oli ajatuksia herättävä ja se olisi riittänyt minulle ainoaksi syyksi lukea tämä kirja.  
--------
Osallistun kirjalla ihminen sodassa - haasteeseen kategoriaan sotakokemukset. Samalla sain luettua yhden kirjan omista hyllyistäni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin