Uusintalukua: Rakas kirja ja englannin pakkosyöttö

(vk. 27, keskiviikko)

Englanninkielinen alkuteos (1999)

Painos: 1999

Kustantamo: HarperCollinsPublisher

Sivumäärä: 162

Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Kirjastosta aivan sattumalta näin rakkaan kirjani englanninkielisenä. Minun ei ollut todellakaan tarkoitus hakea mitään kyseistä kieltä olevaa, vaan ennemmin ruotsinkielinen satu. Kuitenkin kun tämä pisti silmään, tuli klonkkumainen olo ja oli pakko takertua kirjaan ja hipsiä äkkiä lainaamaan. Kotona sitten hetkeäkään vitkastelematta aloin lukemaan. Englanti ei ole todellakaan vahvin puoleni, vaikka toki sitä täytyisi oppia.

   Aiheellista on esittää kysymys, mikä sai minut tarttumaan näin pitkään kirjaan taitojeni puutteista huolimatta. Syy on yksinkertainen, olen lukenut Ankean alun ties kuinka monta kertaa. Joitakin vuosia sitten kahdennenkymmenennen lukukerran jälkeen menin laskuissa sekaisin. Näin ollen muistan tämän vaikka takaperin ja mikäli ymmärsin vain kolme sanaa kappaleesta, kykenin täydentämään loput. Minulla on ollut jo pitkään halua lukea koko sarja uudelleen, ei vain ensimmäistä osaa joka on hyllyssäni ja näin vaivaton saada käsiin. Nyt minä voin suorittaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla - näin vanhalla sanonnalla. Seuraavana onkin vuorossa sarjan suosikkini Käärmekammio.

   Ennen kuin liikaa innostun kirjoittamaan suhteestani sarjaan, olisi kenties aiheellista kertoa jotain myös juonesta, kaikki eivät ole välttämättä kirjaa lukeneet. Ankea alku aloittaa siis surkeiden sattumusten sarjan. Kaikki alkaa kun Violet, Klaus ja Sunny ovat rannalla viettämässä päivää ja kaukaa lähestyy hahmo, joka lopulta paljastuu herra Poeksi. Hänellä on järkyttävä uutinen kerrottavanaan, on sattunut tuhoisa tulipalo, jossa lasten koti on tuhoutunut ja vanhemmat kuolleet. Kirjan tunnelmaa kuvaa parhaiten ''In this book, not only is there no happy ending, there is no happy beginning and very few happy things in the middle.'' Lapset lähetetään maantieteellisesti läheisimmälle sukulaiselle, kreivi Olafille. Olaf asuu törkyisessä talossa, joka on vuorattu silmän kuvilla. Hänellä on vain yksi pitkä kulmakarva. Kirjassa häntä luonnehditaan hirveäksi ihmiseksi, mikä jossain määrin voi pitää paikkansa. Olaf on väkivaltainen ja ahne, hänen ainoa tavoite on anastaa Baudelairen orpojen valtava omaisuus. Jokaisella lapsella on selkeä 'ominaisuus'. Violet on innokas ja taitava keksijä. Hän kykenee kehittelemään vaikka minkälaisia vekottimia. Klaus lukee, lukee ja vielä lukee. Hän rakastaa kirjoja yli kaiken ja haaveilee omasta suunnattoman suuresta kirjastosta sekä on loppumattoman tiedonjanoinen. Ei liene vaikea arvata, että olen samaistunut häneen kaikkein eniten. Sunny on vasta vauva, eikä osaa vielä puhua, mutta rakastaa puremista ja puree todella kovaa. Hampaiden kuvatkin kiinnostavat. Uuden kodin naapurissa asuu oikeusneuvos Strauss, josta tulee lapsille tärkeä ihminen. Ensimmäinen osa pyörii lasten kokemuksien uudessa kodissa ympärillä sekä Olafin suunnitelmien rahojen saamiseksi.

    Välillä rakkaimmaksi muodostuneet kirjat eivät ole olleet niin yksiselitteisiä löytää. Minulla meni ehkä vuosi syttyä tähän kirjaan. Lahjana tullut opus oli yksinkertaisesti liian onneton, mutta eräänä viikonloppuna kirjasto oli kiinni ja kaikki lainat oli jo luettu. Hirvityksen vallassa tartuin Ankeaan alkuun pitkän pohdinnan jälkeen ja siinä se oli. En enää päästänyt kirjasta irti. Tavallaan tätä voi pitää myös alkuna innostukselleni onnettomiin tarinoihin ja etenkin onnettomiin loppuihin. On sinänsä ihmeellistä, että en ole aikaisemmin kirjoittanut sanaakaan tästä sarjasta. Ehkä se on myös osittain syynä tähän, jo nyt tähän yli viivoittimen mittaiseen tekstiini.

   On aika hauskaa, että kirjassa on kohtia, joissa sanotaan, että tarinaa ei kannata lukea, jos ei pidä onnettomista tarinoista. Se on tavallaan hyvä myyntikeino. Englantikaan ei ollut mitään tähtitieteellisen vaikeaa, myös vähemmän taitava saa siitä kiitettävästi selvää. Joitain vaikeimpia sanoja on myös selitetty helpommin useamman sanan avulla. Koko sarjassa on kolmetoista osaa, mikä on oletettavaa. Epäonnisessa sarjassa käytetään epäonnennumeroa. Mutta aikaisemmin en ollut ajatellut, että jopa lukuja on kaikissa kirjoissa sen kolmentoista verran. Mitä kaikkea voikaan Surkeiden sattumusten sarjasta löytää.

   Olen myös kiitollinen siitä, että suomennos on hyvin tarkka ja alkuperäistä kunnioittava, nimiäkään ei ole muutettu suomalaisemmiksi(!). Ehkä minä nyt teen tällä vuodatukselle päätöksen, jotta joku edes jaksaa tänne asti päästä. Sanotaan viimeisenä se, että kirja elää sydämessäni suomeksi vaikka toki pidin englanninkielisestä versiosta. The marvelous marriage on minulle aina Auvoisa avioliitto.