maanantai 1. toukokuuta 2017

Hyvää vappua!

Tiiättekö mitä? Nyt on vappu, vuoden ehdottomasti paras juhla. Ah ja oh, rakastan tätä aikaa vuodesta. Vaikka lunta tupruttaisi ja työ kutsuisi tekijäänsä, vapussa on sitä jotakin niin mahtavaa, että se tuntuu erityiseltä, vaikkei sitä mitenkään varsinaisesti ehtisi juhlistaakaan.

Tai no, vappujuhlin jo perjantaina - niin kuin minä nyt yleensäkin vietän päiviäni. Tapasin ystäviäni ja keskustelimme mistäpä muustakaan kuin politiikasta, aktivismista ja marginalisoiduista elämäntavoista ja identiteeteistä. Olemme jo muutaman vuoden pitäneet omaa liki joka päiväistä parlamenttiamme, mutta valitettavasti se on nyt hajoamassa, tai siis muuttumassa hieman epäaktiivisemmaksi. Just  nyt parlamentin epäaktiivistuessa puhkun ja puhisen tarpeesta saada politikoida.

Tykkään vapusta, koska se on yksi ainoista juhlista, jotka eivät ole ihan niin kaupallistuneet. Vappu on vasemmistopoliittinen ilman valtiopönöttämistä ja siihen liittyy todella mielenkiintoisia tarinoita kommunistien ja anarkistien parista. Toisaalta vappu näyttää todella selkeästi jakolinjan porvarillisten ja työläisten aatteiden välillä, jotka edelleen vallitsevat.

Kuvituskuva Wikimediasta.

Vuosi sitten tutustuin anarkismiin. Se varmaan jo joskus kerrottu tarina. Pidin anarkismia ikkunoiden rikkomisen aatteena, ja nyt hävettää minkälaista höpö höpöä on niellyt. Hutkinut ennen kuin tutkinut. Vuodessa olen kuitenkin edennyt aika pitkän matkan. Nykyään tiedän, että nykymuotoinen vappu sai alkunsa vuonna 1886. Työläisten olot olivat epäinhimilliset ja vaadittiin kahdeksan tunnin työpäivää, joka päätettiin saavuttaa 1.5.1886 mennessä. Se ei kuitenkaan onnistunut ja sen jälkeen käynnistyi Haymarketin verilöylynä tunnettu tapahtuma, jossa osa tuli osoittamaan mieltään ilman aseita, osa aseistettuna. Mielenosoittajia oli paljon, mutta viimeisten paikalle jääneiden mielenosoittajien ja poliisien kesken alkoi kahakka, jossa monta poliisia kuoli. Anarkisteja tuomittiin tästä, osa kuolemanrangaistukseen ilman asianmukaista tutkintaa. Sitten vuonna 1889 toinen internationaali päätti alkaa pitää toukokuun ensimmäistä päivää työväenjuhlana muistoksi Haymarketin verilöylystä (anarkistit kylläkin olivat eronneet jo ensimmäisestä internationaalista). Vapun juuret ovat siis anarkismissa. Monet anarkistit kokoontuvat edelleen marssimaan ja juhlistamaan vappua Haymarketin tapahtumien muistoksi. Sittemmin anarkismi on kokenut ylä- ja alamäkiä. 1900-luvun alkupuolen kultavuodet Suomessa, lähes täydellisen häviämisen ja muistaakseni 60-luvun paikkeilla uuden nousun.

Nyt meidätkin oli piiritetty
aatteen lippujen tähden
toukokuun ensimmäisenä ennen vappumarssia
Helsingissä poliisit repivät mustia lippuja
ihmisten käsistä pois
ja moni joutui putkaan
vain ajatusrikoksen takia

Koska viisi toveria teloitettiin,
työläisten oikeuksia puolustanutta anarkistia
(Vapputarina 2014, säv. ja sanat Jumi Naakka)

Olen myös oppinut, että anarkistit eivät ole yhtenäinen joukko, vaan hyvin kirjava. Sen ''tavallisen'' anarkokommunismin lisäksi on anarkosyndikalismia, ekoanarkismia, anarkofeminismiä, -pasifismia, quueranarkismia ja anarkokapitalismia, jonka jotkut kieltävät olevan todellista anarkismia. Kaikki muodot ovat kyllä antikapitalistisia (paitsi tietenkin kapitalismi, yllätys), mutta painotukset voivat olla eri asioissa. Näiden mustan viereen lisättävien värien lisäksi niin punamustan kuin pinkkimustankin lipun alla marssii erilaisia ajatuksia. Päämäärät voivat olla eri, ja varsinkin strategia, jolla se saavutetaan. Jotkut anarkistit puhuvat sabotaasin puolesta, toiset perinteisen marssin ja toiset haluavat uusia toimintatapoja ja rakentavampaa kritiikkiä. Ehkä jotain on mennytkin pieleen, koska vieläkin löytyy paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä vapun olevan poliittinen juhla, saati sitten anarkistien ja kommunistien marssivan silloin. Olen myös oppinut, että anarkistien joukko ei ole järjestäytynyt, mutta se on varsin aktiivinen, sitä toimintaa ei vain helposti pääse näkemään. Suurin osa tapahtuu niin sanotusti maan alla tai sitten vaihtoehtoisesti somessa. On anarkisteja ollut mukana myös erilaisissa liikkeissä, esimerkiksi IWW:ssä, eli Iituplajuunissa. Syndikalistit ovatkin ammattiyhdistysanarkisteja.

Muuten järjestäytyminen tapahtunee ennemmin symbolien yhdistämänä. Musta lippu on ehkä verrattavissa sateenkaarilippuun. Sehän on yleinen lippu, sitten sateenkaaren eri sävyille löytyy paljon erilaisia kohdennettuja lippuja translipusta, aseksuaalilippuun ja orjien lippuun. Värisymbolien lisäksi on yleisesti tunnettu A-kirjain, jonka ympärillä on O, Anarchy is order, anarkismi on järjestystä. Sabo-Tabby, eli musta kissa, joka edustaa sabotaasia on myös tunnettu. Ensi alkuun se oli Iituplajuunin tunnus, joka viittasi esimerkiksi lakkoiluun, mutta nyttemmin merkitsee laajemminkin suoraa toimintaa. Muitakin tunnuksia on, mutta niitä ei tunneta niin hyvin.

Edelleenkin jatkan tutkimusmatkaani anarkismin parissa. Katsotaan sitten mitä ensi vuonna osaan kertoa. Toivottavasti paljon enemmän kuin nyt. Varmasti myös pieniä paloja tulee blogiin aina silloin tällöin, kuten tähänkin mennessä.

Yksi varma merkki vapusta on Klikiltä ilmestyvä kappale. Aikaisemmin on ilmestynyt esimerkiksi Valmiina joka vappu, joka onkin ollut ahkerasti kuuntelussani ja blogiinikin olen sen viime vuoden itsenäisyyspäivänä linkittänyt. Nyt ilmestyi kappale Housukaartilainen. Se on kunnianosoitus sisällissodan naiskaartilaisille. Ihan vielä en ole päässyt siihen niin sisälle, että kappale pääsisi jatkuvaan kuunteluun, mutta ehkä niin vielä tapahtuu vähitellen. Ainakin olen jo hieman lämmennyt todella tykästynyt. Täksi vapuksi saatiin myös Klikin ensimmäinen haastattelu koskaan.

Mutta niin, hyvää vappua itse kullekin vietitte sen sitten marssimassa, poliittisissa vappujuhlissa, kotisohvalla tai porvarskaisesti (onko se edes sana?) Ullanlinnanmäellä yo-lakki päässä. Olisikin kiva kuulla miten muut viettävät vappua. Vietättekö kuten minä poliittista musiikkia kuunnellen, marsseja seuraten ja politiikkaan perehtyen vai jotenkin muuten?

--------------------------
Hurja Hassu Lukija julkaisi tänäkin vuonna oman hyllynsä 10 odotetuinta kirjaa. Jo viime vuonna mietin saman tekemistä, mutta nyt tänä vuonna en voinut enää vastustaa kiusausta. Päädyin kuitenkin listaamaan vain viisi teosta ihan vain siitä syystä, että 10 tuntuisi liian stressaavalta määrältä. Toukokuukin on nyt niin täynnä kaikkea, että se vähäinen vapaa-aika menee nukkuessa. Tällä hetkellä kuitenkin luen Sacher-Masochin Venusta turkiksissa, joka etenee hitaasti, mutta kaikessa onnellisuudessa makustellen. On kuulkaas hieno teos. Mutta niin, ne viisi teosta. Ensi vuonna, jos muistan, tarkistan montako näistä olen lopulta lukenut.


  • Adolf Hitler - Taisteluni (jos nyt viimeinkin saisin tämän loppuun)
  • Markis de Sade - De 120 dagarna i sodom
  • Domenico Losurdo - Liberalismin musta kirja
  • Peter Gelderloos - Anarchy Works
  • Ville Similä ja Mervi Vuorela - Valtio vihaa sua

2 kommenttia:

  1. Kunnianhimoinen listaus, tsemppiä sen kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Odotan noita niin innolla, että eiköhän tuo onnistu (ainakin joskus, jos nyt ei ihan vuoden sisään).

      Poista

LinkWithin