Hon är verkligen ett mycket vackert lik (lukumaraton #2)

Kesän toinen lukumaraton on nyt osaltani suoritettu. Kärsin päänsärystä, kylmyydestä ja hieman ehti myös lämpöäkin nousta. Raskaan olotilan vuoksi pääosin nukuin, mutta tavoitteeni ylittää edellisen maratonin 14 sivua onnistui helposti.

Tänä kesänä olen kokeillut uudenlaista tapaa maratoonata, johon olen ollut varsin tyytyväinen. Olen tarttunut sellaisiin kirjoihin, joiden lukeminen on haastavaa ja vaatii paljon keskittymistä ja välitaukoilua. Näitä kaikkia lukumaratonilta löytyy. Ainakin nyt tällainen maratoonaaminen on sopinut minulle paremmin kuin se, että yrittäisin lukea mahdollisimman paljon sivuja. Keskittymisen vastapuolena on toki vähäinen sivumäärä.

Keräilin lukemisen ohessa erityisen vaikeat sanat suomennoksineen muistivihkoon myöhempää tarvetta varten. Ne voisin sitten joskus opiskella paremmin. Jonkin verran sain ylös myös erilaisia kuvakielisiä ilmauksia ja idiomeja.

Vaikka kuinka luen kirjoja ja muita tekstejä ruotsiksi, mikään ei ole ollut koskaan niin hengästyttävän vaikea kuin Wittkop. Aina ei edes pelkkä sanakirja tai synonyymipalvelu ole riittänyt, vaan on täytynyt tehdä pitkällisiä selvittelyjä ilmauksen merkityksestä. Toisaalta, mitä pidemmälle olen lukemisessa edistynyt, sitä helpommaksi se on käynyt. Alkuun meni pari tuntia pelkästään viiden sivun ymmärtämiseen, nyt olen tunnissa lukenut kaksikymmentä. Nopeutumisesta voin osin kiittää samoja sanoja toistelevaa tyyliä, kuten myös sitä, että onnistuin löytämään tavat, joilla merkitykset saa helposti selville. Ainakaan ennakoitavuudesta ei Nekrofilenia voi kuitenkaan syyttää. Joka sivulla yllätyn siitä, mihin juoni siirtyykään. Kyllä tämän selättää kolmessa viikossa, jonka jälkeen klassikkohaasteen postaukset julkaistaan.

Kun Wittkop osoittautui liian haasteelliseksi väsymyksen ohella, kuuntelin tovin Välskärin kertomuksia. Jaksoja on liki viisisataa ja parissa päivässä olen kuunnellut 43. Luin myös jonkin verran Wallacen esseekokoelmaa.

Elokuussa on vielä yksi yhteismaraton, johon pyrin lähtemään mukaan. Kivaahan tämä on joka kerta. Tästä maratonista kiitos Kirjan jos toisenkin -blogin Janelle.

Luetut:

Gabrielle Wittkop - Nekrofilen (osittain)

David Foster Wallace - Hauskaa, mutta ei koskaan enää (osittain)

Topelius - Välskärin kertomuksia (äänikirja, osittain)

Sivumäärä 58 ja äänikirjaa 33 minuuttia.

----------------------
Maratonin aikaiset tunnelmat löytyvät täältä.
Ensimmäisen maratonin koonti.