Susanne Ringell - God morgon

Ruotsinkielinen alkuteos (2017)

Sivumäärä: 140

Kustantamo: Förlaget

Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Susanne Ringellin God morgon on toinen kahdesta Suomen ehdokasteoksesta Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon 2018 saajaksi, sillä Ahvenanmaa lasketaan omaksi, Suomesta erilliseksi, kilpailualueeksi. 

God morgonia on vaikeaa määritellä. En osaa sanoa onko se romaani vai novellikokoelma, mutta päätin määritellä sen novelleiksi. Teos on luettavissa yhtenä kokonaisuutena, mutta sen osat toimivat myös yksistään. Teoksen suurimmaksi ansioksi lukisin sen kyvyn rikkoa taiteen rajoja määrittelemättömyydellään. Hitusen runoja, Raamattu-sitaatteja ja muita tekstinpätkiä on sijoiteltu tarinan sisälle. 

Ringellillä on myös erittäin monipuolinen ja vivahteikas kieli, mikä kääntyy myös osaltaan teoksen heikkoudeksi. On toki hienoa, että kirjoitetaan rikasta kieltä, mutta liika tuntuu aina liialta. Alkuun lukeminen tuntui hienolta, mutta myöhemmin turruin. Jonkinlainen välimuoto yksinkertaisen ja suorasanaisen ja vivahteikkaan kerronnan välillä olisi mielestäni hyvä, ja God morgon on sellaista kielellä kikkailua, ettei se tätä toivettani täytä.

Jos rakenteellinen puoli onkin hieno ja kielikin viehättää alkuun, varsinainen kertomus ei anna minulle yhtään mitään. Ehkä kyse on siitä, että kirja ei ole onnistunut, ehkä lukijasta. Luulisin, että kumpikin, sekä kirja että lukija, ovat osasyyllisiä. Ehkä lukukokemus avautuisi paremmin, jos olisin päähenkilöksi nousevan Clairen ikäinen, noin neli-viisikymppinen, mutta jos kirja ei sano jotakin kaikille, huolimatta iästä, on siinä jotakin pielessä. 

Kirja ei onnistunut vetäisemään minua mukaansa, enkä minä sitten antanut sille juurikaan aikaani. Ehkä jos olisin lukenut hitusen tarkemmin, enkä vain kirjan viimeinen sivu silmissä siintäen, olisin saattanutkin saada God morgonista enemmän irti. Jos God morgon ei olisi palkintoehdokas, olisin sen aika vauhdikkaasti jättänyt kesken. Jos se jotenkin ylipäätänsä olisi lukupinooni ilman ehdokkuutta päätynyt. Tuskin olisi. 

Teoksessa on kaksi paria, joista toinen pari on Claire ja Pascal, toisten nimiä en edes muista, jos heillä sellaisia edes oli. Ollaan matkalla johonkin, ollaan usein lämpimissä maissa ja ollaan eksoottisuuden keskellä. Appelsiinit nousevat jonkinlaiseksi motiiviksi. Halutaan paeta kurjuutta ja etsitään rentoutta maailman hektisyyden keskellä. Siinä mielessä God morgon on tietynlainen ajankuva. Buddhalaisuus ja kristinusko nousevat esille, mutta ei mitenkään kovin hartaan uskovaisessa mielessä. Buddhalaisten Stupa nostetaan esille sosiaalisen, fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin symbolina. Onneksi näin käy vasta teoksen loppupuolilla, sillä haluan ottaa etäisyyttä ylitsevuotavasta henkisen hyvinvoinnin tavoittelusta, ylipäätänsä tästä itsehoidon maailmasta, jossa etsitään helppoja ratkaisuja oman arkielämän pulmiin ollakseen niin hirmuisen hyvinvoivia. Ei kiitos minulle. 

Siinäkin mielessä God morgon on ajankuva, että ruotsinkielisen tekstin rikkoo toisinaan englanninkieliset pätkät. Minua ärsyttää. Toisinaan hyppään kohdan ylitse, mutta toisinaan lukematta jättäminen tekisi mahdottomaksi ymmärtää tarinan kokonaisuutta. 

Loppujen lopuksi mieleeni jäi Stupan lisäksi kohta, jossa Claire ei halua enää olla vapaa radikaali. Claire haluaa iltatähden, Pascalista tulisi isä. Vapaa radikaalius vertautuu E-vitamiiniin, joka sisältää voimakkaita antioksidantteja, jotka estävät vapaista radikaaleista tulevia negatiivisia aktiviteetteja. Hyvinvoinnin lisäksi kohta tuntuu ottavan kannan, jossa Clairen vapaus olisi jotenkin negatiivinen asia, mutta tulkinnastani en loppupeleissä ole varma.

Kun teos ei ollut minun juttuni, alkoi minua lopulta ärsyttää kansien hempeät pastellimaiset sävyt ja sisäkannen pinkkiys, jotka eivät niin ikään miellytä esteettistä silmääni. Ehkä God morgon tarjoaa jollekulle jotakin, mutta suorasanaisesti ja rehellisesti ilmaisten, en oikein ymmärrä, miksi se on saanut ehdokkuutensa.