tiistai 23. joulukuuta 2014

Pienestä hiirestä, jolla on suuret korvat

(vk.46, keskiviikko)
The Tale of Despereaux. Being the story of a mouse, a princess, some soup, and a spool of thread (2003)
Suomennettu 2009
Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 263
Mistä sain? Kirjamessuostos

''Hän tuijotti valoa, joka tulvi linnan lasimaalausikkunoista sisään. Hän nousi takajaloilleen ja painoi nenäliinan sydämensä kohdalle ja tuijotti ylös, ylös loistavaan valoon. 'Furlo', hän sanoi, 'mitä tuo on? Mitä kaikki nuo värit ovat? Ollaanko nyt taivaassa?' ''
Desperon taru löytyi Helsingin kirjamessujen kahden euron myyntipisteen kasasta. Ellei hinta olisi ollut niin halpa, olisin todennäköisesti jättänyt sen muiden hankittavaksi. Mutta siinä se oli, ja ostin sen mielessäni ajatukset vuoden 2009 sadun pohjalta tehdyssä elokuvassa. Kävin sen katsomassa ja ihastuin siihen pieneen hiireen ja sen tarinaan. Hiiret ja rotat ovat aina olleet tärkeitä - miten en voisi pitää näistä hahmoina. Täytyi saada tietää, millainen kirja on elokuvan takana.
''Maailma on pimeä ja valo kallisarvoista.
Tule lähemmäksi, rakas lukija.
Sinun täytyy luottaa minuun.
Kerron sinulle tarinan.''
Satu jakaantuu neljään eri osaan ja lopetukseen. Ensimmäinen osa kertoo Desperon syntymästä ja elämän alku taipaleesta, toinen Chiaroscuro rotan kohtalosta, kolmas pienen Maikki-tytön traagisesta elämästä ja neljäs kokoaa nämä hahmot yhteen ja yhdistää heidän tarinansa.
    On myönnettävä, että osilla on tarkoituksensa, mutta minua hieman harmitti, kun tuntui, että edellinen jäi aina hieman kesken. Jokainen osa oli edeltäväänsä huonompi. Se johtunee kuitenkin siitä, että kerronta kirjassa oli tasapaksua eikä kielellisiä tai juonellisia yllätyksiä ilmennyt. Aluksi niin mukavaan kerrontaan tottui nopeasti, eikä se enää yhtälailla ihastuttanut lopussa kuin alussa. Kielessä harmitti myös jatkuva lukija-sanan käyttö. Lukija, sinun... tai jotain, lukija, jotain tapaisesti.
''Lukija, sinun on paras tietää, että melkein jokaista, olipa hän sitten ihminen tai hiiri, odottaa mielenkiintoinen kohtalo (johon joskus liittyy rottia, joskus ei) ellei hän sopeudu olemaan samanlainen kuin muut.''
Kuten hyvään lastensatuun aina, on tähänkin kirjoitettu mukaan opetuksia. Ei suoranaisesti, mutta rivien välissä niitä kyllä on. Uskon, että pienikin lapsi löytää, huomaamattaankin, niitä ilman lopussa olevaa suoraa opetusta. Tarinan suurin opetus on, että erilaisista unelmista, mieltymyksistä ja ulkonäöistä huolimatta, jokaisella meistä on paljon yhteisiä asioita, ja voimme kaikki syödä keskenemme keittoa, kenenkään ei tarvitse jäädä ulkopuolelle. Kaikista välitetään. Yleensä kuitenkin se henkilö, joka uskaltaa erottautua joukosta tai erottuu haluamattaan, vaikka ulkonäkönsä vuoksi, on haavoittuvammassa asemassa muihin nähden. Toinen opetus on, että meistä jokainen kykenee mihin tahansa, tekemään suuria tekoja, olimme me kuinka pieniä tahansa ja kuinka mitättömiä muiden silmissä. Ja toisinaan ne pienimmät teot ovat ne kaikkein suurimmat.

















Kirjan kuvitus ja ulkonäkö on valloittava. Tarinaa selailee mielellään lukematta yhtä ainutta sanaa. Ja juuri tämän seikan ansiosta kirjasta riittää iloa kaiken ikäisille.
HYVÄÄ JOULUA! Hiiret ovat jälleen saapuneet lukemaan loppiaiseen asti Shakespearea. Kelpaisi kyllä minullekin.

5 kommenttia:

  1. Julkaisin tänään blogissani tästä kirja-arvion (nyt vasta, vaikka olen lukenut sen jo viime vuonna), ja tulin etsimää, jos siitä löytyisi juttua myös muiden blogeista. Hauskaa, että olet kirjoittanut tästä, ei nimittäin löydy juuri muista blogeista.

    Aika jännä, miten olemme niin eri mieltä tästä kirjasta! Itse suorastaan menetin tälle sydämeni, monestakin syystä. Ja yksi asia, mitä itse suorastaan rakastin tässä, oli juuri tuo jatkuva lukijan puhuttelu. Kuin sanat olisivat juuri minulle suunnattu. Lisäksi huumori ja komiikka iski minuun, ja tietysti tarinan perusidea oli minusta vallan hellyyttävä ja suloinen. Mutta se, mikä kohotti kirjan ikimuistoisuuden tasolle, oli sen monitasoisuus ja syvällisyys. Itse näin ainakin tarinan todella allegorisena – tarinana, joka suorastaan huusi puoleensa analyyttistä lukijaa, joka haluaa kuin lapiolla kaivaa kaikkia tarinan alle haudattuja merkityksiä.

    Toisaalta kielessä huomasin tiettyä kömpelyyttä (jopa kielivirheitä) paikoittain, mistä pieni miinus kirjalle. Mutta mietin, että se kömpelyys saatta mennä jopa suomentajan piikkiin – vaikea sanoa, kun en ole alkuteosta edes nähnyt.

    VastaaPoista
  2. P.s. Piti vielä sanomani tuosta elokuvasta, että sain sen joululahjaksi siskoltani hehkutettuani tätä kirjaa niin paljon loppuvuodesta. Katsoin sen ja se oli kyllä ihan viihdyttävä ja mukavaa katsottavaa, mutta kirjaan verrattuna aika pettymys. Tarinasta oli riisuttu aika lailla kaikki syvemmät merkitykset ja tehty siitä pelkkää viihdettä. (Ihan hyvää viihdettä, kylläkin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mehän luimmekin tätä suunnilleen samoihin aikoihin! Hauska yhteensattuma. Vaikka en suoranaisesti ihastunut kerrontaan, pidin kyllä tarinan moniulotteisuudesta, mutta tällä kertaa, kuten niin monesti muulloinkin, kieli asetti suurimmat ongelmat - ja tuo lukija. Mutta se kuvitus oli kaikin puolin valloittavaa ja olenkin selaillut kirjaa lukemisen jälkeenkin vain kuvia katsellen.

      Sanottakoon sinun blogikirjoituksesta, että on kyllä varsin hämmentävää ja haikeaa, että Desperon tarun rakkausteemalla on niin tiivisyhteys tämän päiväiseen keskusteluun, jos sitä paikoin voi edes keskusteluksi nimittää. Kunpa asiat etenisivät nopeammin. Kiinnostavaa oli myös huomata kuinka erilaiset sitaatit olimme kirjasta nostaneet esille. Hienoa, että erilaisia näkökulmia löytyy.

      Elokuvaa en sen tarkemmin muista, mutta pidin siitä kyllä paljon ja varsinkin se, että elokuva ei ole tietokoneanimoitu on ehdoton plussa. Niin monet hyvät ohjelmat on menty viimeaikoina pilaamaan tietokoneversioilla.

      Kiitos kommentista.

      Poista

LinkWithin