tiistai 21. maaliskuuta 2017

Chimamanda Ngozi Adichie - Alla borde vara feminister

We Should All Be Feminists (2014)
Painos: 2015
Kustantamo: Albert  Bonniers Förlag
Sivumäärä: 61
Mistä sain? Lainattu e-kirja

Jo aikansa on kohuttu tästä esseestä, jonka sain vihdoin luettavaksi. En avaa enää tässä vaiheessa kohua sen kummemmin tai esseen ideaa sinänsä, koska monet ovat varmasti jo tietoisia siitä jollain tasolla. Esimerkiksi näissä blogeissa on kirjoitettu yleisemminkin teoksen sisällöstä ja keskusteltu varsin aktiivisesti kommenttikentässä:


Tuskin olisin tarttunut Adichien esseeseen, jos tällaista kohua ei olisi tullut, ainakin olisi jäänyt kesken. Kirjan helppoudesta ja kesyydestä kertoo jo pelkästään se, että lukemisen aikana silmäni harhailivat kaikkialla muualla kuin tekstissä ja netin ihmeellinen maailma osoittautui asiasisältöä kiinnostavammaksi. Oli kuitenkin ihan pakko tietää minkälainen teos on niin provosoiva, että sitä vastaan julkaistaan myös vaihtoehtoinen antifeministinen teos, jonka luin feministisen lukuhaasteen puitteissa. Täytynee sanoa, että aloin epäillä, ovatko Epäneutraalin sukupuolikirjan kirjoittajat edes lukeneet esseetä, jonka jakamisesta provosoituivat.

Mutta kuten jo totesin, en tässä vaiheessa enää keskity tähän puoleen. Eräs puoli Adichien esseessä on niin silmiinpistävä, että päätin tarttua siihen. Tästä seuraa quuerfeministinen ja kaikin tavoin epäneutraali ja epäobjektiivinen ajatusten purkaus.

''Män och kvinnor är olika. Vi har olika hormonuppsättningar och olika könsorgan och olika biologiska förutsättningar - kvinnor kan föda barn, det kan inte män göra. Män har mer testosteron och är generellt sett fysiskt starkare än kvinnor.''
''När pojkar och flickor börjar dejta i tonåren --.''
''Pojkar och flickor är tveklöst olika biologiska sett --.''
Kyllä, on hienoa, että tasa-arvotyötä tehdään eri näkökulmista, mutta siltikään en voi ottaa täysin tosissani ihmisen mielipiteitä, jos hän väittää kannattavansa naisten yhtäläisiä oikeuksia, mutta ei ota transnaisia millään keinoin huomioon. Asia on erikseen, jos kirjoittaja/puhuja ottaa huomioon, että transnaisia on, mutta keskittyy enemmän cisnäkökulmaan. Se ei ole väärin. Esseessä käytetään myös termiä vastakkainen sukupuoli. Inhoan sitä käsitettä. Mikä ristiriita on, jos joku väittää, että sukupuolistereotypioita on ravisteltava, mutta käyttää samalla kieltä, joka näitä stereotypioita luo! Virheitä sattuu ja kaikkea ei voi tietää, mutta voisi edes hetken harkita. Kielenkäytöllä on merkitystä, ja todella paljon.

Adichie ei kyseenalaista millään keinoin käsitystä kahdesta sukupuolesta. Samalla kun hän kritisoi kovaa kyytiä naisten ja miesten erilaista kohtelua, hän pitää yllä käsitystä binäärisestä jaottelusta. Hän on sitä mieltä, että miesten ei aina tarvitsisi olla kovia, mutta silti hän pitää meikkaamista naisille sopivana ominaisuutena, mutta ei anna mahdollisuutta siihen miehille (toim. huom. kovatkin voivat meikata). Hän ei myöskään pidä siitä, että naisten pitäisi olla maskuliinisia, esimerkiksi hän haluaa käyttää huulikiiltoa ja naisellista mekkoa, mutta ei oikein anna muiden naisten osoittaa maskuliinisuutta. Jotkut naiset pitävät siitä, eikä se ole jotain aseman hankkimista! Niin pitkään kun pidetään yllä sitä, että jotkin käytöstavat ovat maskuliinisia ja jotkin feminiinisiä ja tietyn tyyppiset mekot ja meikkaaminen kuuluvat vain naisille, ei voida päästä eteenpäin näiden stereotypioiden murtamisessa. Nainen saa olla maskuliininen, kuten mies saa olla feminiininen. Pitäisi olla itsestäänselvyys. Ei kylläkään pitäisi olla käsitteitä maskuliininen ja feminiininen, sietäisivät roskakoriin puolestani.

Jos Adichie ei ota transihmisiä huomioon, hän ei myöskään huomioi seksuaalivähemmistöjä. Tytöt hankkivat automaattisesti poikaystävän ja pojat tyttöystävän, ja 'vastakkaisesta' sukupuolesta kiinnostutaan teini-iässä. Urgh ja ärgh, pistää ärsyttämään.

Erään asian Adichie on kuitenkin huomioinut. Jotta oikeuksia voi saada, niitä ajamaan tarvitaan myös enemmistöön kuuluvia ja heitä, joilla on jo sanavaltaa. Naisten oikeuksien ajamiseen tarvitaan myös miehiä. Sama pätee muidenkin sukupuolten, sukupuolettomuuksien ja ihmisryhmien kohdalla. Jännitän sitä, kun Suomeen saatiin vihdoinkin (jokseenkin) tasa-arvoinen avioliitto, unohtavatko nämä monosuhteilevat homoseksuaalit nyt monisuhteiset ja polyamoriset, jos koskaan heitä ovat muistaneetkaan. Jännitän myös, jääkö translaki junnaamaan, koska määriteltyyn sukupuoleensa tyytyväiset ovat saaneet jo oikeuksia ja ääntä. Ja sitä, onko seksuaalisilta mieltymyksiltään moninaisille ja köyhille äänenkannattelijaa ja yhtäläisten oikeuksien puolustajaa, kun omat mieltymykset ovat saaneet jo enemmän hyväksyntää ja rahaa löytyy omasta taskusta. Toivoisin, että omaa näkökulmaa laajennettaisiin, ja energiaa laitettaisiin myös muiden kuin oman viiteryhmän ja kaltaistensa huomioimiseen. Adichie ei tätä tee, vaikka sai äänensä kuuluville merkittävässä puhetapahtumassa. Ei kaikkea tarvitse puheeseen ja esseeseen sisällyttää, mutta ei huomioiminen vaatisi kovin kummoisia muutoksia Adichien teokseen tai siitä seuranneessa julkisuudessa annettuihin lausuntoihin.

Uskotte tai ette, suhtaudun kuitenkin rauhallisesti tähän teokseen, ainakin nyt kun sain purettua pahimmat ärsytyksen aiheet. Lyhyessä esseessä kyllä riittää paljon keskusteltavaa ja näkökulmia; muissa blogeissa ja sosiaalisessa mediassa on ollutkin kiivasta. Paljon on myös ihan pätevää asiaa, perusrautalankaesimerkkejä, joskin Nigeriasta.

Jos joku yläkoulun opettaja eksyy lukemaan postaukseni, suosittelen tutustumaan tähän Ruotsissa tehtyyn opettajan pedagogiseen materiaaliin. Miksei myös kuka tahansa muu, joka haluaa laajentaa esseen esimerkkejä yleispätevään feminismiin ja pohjoismaiseen todellisuuteen, voisi siihen tutustua. Ei tokikaan käy ihan suoraan Suomessa, mutta paljon hyvää ajatusta materiaalissa on.

Ärsyynnyin kuitenkin sen verran esseen naiskuvasta, että päätin lopulta ilmoittautua Tuijatan naistenviikkohaasteeseen, joka tosin järjestetään vasta naistenviikolla heinäkuussa. Se viikko on sitten omistettu moninaiselle naiseudelle - transnaisille, transvestiiteille, dragkuninkaille ja -kuningattarille, fauxeille ja vapaatahtoisille seksityöläisille. Katsoo nyt mihin suuntaan viikko muodostuu, tässä on aikaa pohtia.

8 kommenttia:

  1. Hyvä postaus ja hienoa, että otat nämä Adichien teoksen ongelmat esille! Minä vähän yllätyin ja petyinkin, kun Adichie jossakin toisessa tilaisuudessa totesi, etteivät transnaiset voi koskaan kokea täysin samaa naiseutta kuin cis-naiset. Juuri tällaiset kommentit rakentavat käsitystä yhdestä oikeanlaisesta sukupuolin esittämistavasta ja sulkevat ulkopuolelle ne, jotka eivät kriteerejä täytä. Adichiella on selvästi työtä omien etuoikeutensa ymmärtämisessä - vaikka niin tietysti jokaisella muullakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reader, why did I marry him -blogin bloggaaja linkkasi Twitterissä jonkin jutun, jossa kerrottiin Adichien kommentista transsukupuolisia kohtaan. En ymmärtänyt, koska se oli englanniksi, mutta ehkä lienee tätä. Ärsyttää tuollainen, ettei transsukupuolinen voisi kokea samanlaista naiseutta kuin cisnaiset. Ei tietystikään voi, jos samanlaisella naiseudella tarkoitetaan sukuelimiä ja sitä, että cisihminen ei joudu taistelemaan oman sukupuoli-identiteettinsä puolesta, heidän sukupuolensa ei ole poliittinen pelinappula. Väittäisin kyllä, että yksikään cisnainen ei koe keskenäänkään samanlaista naiseutta. Adichie ainakin esiintyy ristiriitaisesti, kuten postauksessa mainitsin.

      Omien etuoikeuksien ymmärtäminen on jatkuva koulu, toisinaan kovakin. Avartaa kuitenkin kummasti.

      Poista
  2. Adichien kirja on juuri tällä tavalla yksinkertainen kuin kuvasit.
    Rupesin ajattelemaan, että onko se siksi, että se on esitetty ensin puheena Afrikka-konferenssissa. Onko tämäkin jo liikaa niille igbo-patriarkoille?
    Afrikassa tilanne on niin toinen, että Adichie itsekin ehkä kokee asetelman näin ja on tyytyväinen, jos tämä hänen kirjassa esittämänsä enemmistölähtöinen visio toteutuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahdollisesti Adichien on tarkoituksella lieventänyt sanomaansa, mutta silti epäilen, onko se syynä jättää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt pois. Sen verran mitä olen ymmärtänyt englanninkielisistä teksteistä, hän on ainakin toiseuttanut transnaisia. Jos kuitenkin halutaan vain keventää sanomaa esimerkiksi noita patriarkkoja varten, Adichie olisi kai jättänyt transsukupuolisia koskevat lausunnot sikseen ja ollut niistä hiljaa.

      Toisekseen tämä essee jaetaan Suomessa, joten sitä on ihan perusteltua peilata Suomen tilanteeseen.

      Poista
    2. Pitäisi ehkä tehdä jokin oma parempi opas kouluihin eikä lainata toisen kulttuurin edustajan kirjaa, myös esimerkit suomalaisesta elämästä ja peilaten suomalaiseen historiaan.
      Muistaakseni jossain lehtijutussa Adichielle kerrottiin, että hänen kirjansa tulee oppimateriaaliksi Suomessa ja hän oli siinä jotenkin hämmästynyt ja hämmentynyt, ei ilahtunut. Tämä jäi silloin mieleeni; en nyt kyllä muista, missä tuo haastattelu oli.

      Poista
    3. Se olisi varmasti ollut parempi ja oppilaita motivoivampi. Adichien teoksen esittelemät ongelmat ovat niin erilaisia kuin mitä Suomessa nykyään on, etten tiedä innostuvatko oppilaat sitä lukemaan tai pohtimaan tapojen erilaisuutta eri maissa. Olihan tämä kuitenkin helppo valinta, kun oli jo valmiiksi kirjoitettu. Ei tarvinnut nähdä vaivaa uuden oppaan tekemiseen.

      Poista
  3. Äh! Sössin kommenttini. Mutta joka tapauksessa hurjan hieno teksti. Se Adichie-juttu liittyy osin just transnaisiin. Aloitin kirjoittaa, mutta tuntuu, että en hahmota Adichien ajattelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi, tuollaiset tilanteet ovat ärsyttäviä.

      Kiitos. Jotenkin kirjoittaminen niistä aiheista, joita ei ymmärrä, on huomattavasti vaikeampaa. Lopulta kun saa aikaiseksi tekstin, se yleensä selkiyttää ajatuksia.

      Poista

LinkWithin