maanantai 3. huhtikuuta 2017

Dokumentti: Ilppo Pohjola - Daddy and the Muscle Academy (suomeksi)

Ilppo Pohjolan dokumentti, 1991, K16

Juuri kun pääsin valittamasta, että Tom of Finlandista tehty taide ei ole enää kohdistettu sille kohderyhmälle, jolle Tom kohdisti taiteensa, Areenaan ilmestyi Ilppo Pohjolan dokumentti 90-luvun alkupuolelta. Olen halunnut jo muutaman vuoden ajan nähdä Daddy and the Muscle Academy nimellä kulkevan dokumentin, mutta en osannut odottaa sitä, kuinka hyvä se on. Nyt olen aivan liian innoissani, enkä oikein tiedä miten päin pitäisi olla ja mitä kirjoittaa. Näkyvyyttä tämä ainakin ansaitsee osakseen.

Katson vain kuinka ruudulla Touko puhuu itse omasta taiteestaan ja joukko ihmisiä, joihin Tomin taide on vaikuttanut hyvin vahvasti, saavat oman äänensä kuuluville. Tällä kertaa kukaan muu ei sano mitään väliin, tuo omaa ääntään ylemmäksi tai yritä keskeyttää. Kyllä siinä jo herkistyy kun katsoo ihmisiä, jotka kertovat tarinoitaan siitä kuinka valtava merkitys Tomilla on ollut heidän elämälleen ja identiteetilleen, ja ihan kohta Touko on omassa vaatimattomassa persoonassaan, eikä taida lainkaan ymmärtää taiteensa merkitystä.

Erityisesti dokumentti on taiteen ohella ylistys nahkalle. Touko kertoo kuinka hän sai aikanaan vanhemmiltaan lahjaksi ruskeat nahkasaappaat ja nukkui salaa yöllä ne jaloissaan. Kontaktin tarvetta nahkaan kuvaillaan, mutta tyhjentäviä selityksiä ei tietenkään voida antaa. Nahkan merkityksen Toukon ja Tomin miesten elämässä voi vain aistia.

Vaikka olen paljon perehtynytkin Tomin taiteeseen, opin dokumentista paljon uuttakin. Physique Pictorial -lehti oli jo ennestään tuttu, mutta että Tom haki vaikutteita amerikkalaisten bodauslehtien He-Man -tyypeistä ja natsi-Saksan propagandasta, tuli täysin uutena. Oikeastaan koko He-Man-ilmiö on mennyt minulta täysin ohi.

Kake, Tomin ikonisin hahmo, avautui myös aivan uudella tavalla. Kake on persoona, joka on aina avoin kaikelle, ja sen luominen oli vastareaktio kaikille niille ihmisille, jotka ovat ahdasmielisiä. Samalla Kake edusti Toukolle täyttymättömien toiveiden kuvaa.

Tom of Finland -elokuva-arviossani koin jo tyytymättömyyttä siitä, että Tomista tehty elokuva on otettu osaksi Suomi100-ohjelmistoa. Dokumentin jälkeen tyytymättömyys tähän päätökseen lisääntyi vain entisestään. Eräässä vaiheessa Touko mainitsee kuinka häntä harmitti hänelle annettu nimitys ''of Finland'', koska hän ei kokenut varsinaisesti edes edustavansa mitään Suomen valtiota.

Varmaan kuka tahansa hieman kahvipaketteja enemmän Tomin taiteeseen tutustunut tietää, että machomiehet ovat oleellisia. Ne olivat Toukolle samalla seksuaalisen kiinnostuksen kohteita, mutta heihin liittyi myös mielenkiintoinen vallan ilmentyminen. Tomin kuvissa machoista vallankäyttäjistä muodostuu pehmoja. Esimerkiksi valtaa väärinkäyttävät poliisit alistetaan, ja näin poliisi pääsee nauttimaan tilanteesta aivan uudella tavalla. Kovisidentiteetistä huolimatta, Tomin taiteessa esiintyvät miehet ovat välittäviä ja iloisia. Suhtautuminen virkavaltaan, univormuihin ja valtaan tulee dokumenttia katsottaessa entistä selkeämmäksi. Univormut ovat hyvin mielenkiintoisia, ja onhan niiden ympärille luotu kokonaan oma kulttuurinsa.

Ja ja ja, mikä parasta, tässä dokumentissa todella näytetään lähietäisyydeltä Tomin kuvia, jotka eivät ole mistään kevyimmästä ja kilteimmästä päästä, juuri niitä omia suosikkejani. Tokikin kyseiset kuvat nostavat ikärajaa, mutta silti olen innoissani.

Muscle Academy  oli varmasti tärkeä dokumentti jo julkaisuajankohtanaan, mutta myös tänä päivänä sen merkitys nousee uudestaan. Osin siitä syystä, että siinä Touko puhuu ihan itse, mutta myös sen takia, että Tomin alkuperäistä tarkoitusta ei ihan täysin unohdeta. Vuosi vuodelta minusta tulee koko ajan enemmän Tomin fani. Hänen sanansa ''Oon ennen kaikkea halunnu rohkaista joitakin yksilöitä, jotka useimmiten ehkä on väärinymmärrettyjä ja sorrettuja ja jotka kokee elämänsä menneen jotenkin pieleen. En oo koskaan halunnu luokitella tai rajoittaa jotain ihmisryhmää.'' kokoavat sen kuinka olen Tomin työn hahmottanut ja minkälaisen toimintamallin koen tärkeäksi omassa elämässäni. Siinä se nyt vain on sanoitettuna. Kriittinen dokumentin tarkastelu unohtui ihan täysin. Annan sen ehkä tällä kertaa anteeksi.

Dokumentti on vielä ihan vähän aikaa Areenassa, mutta nähtävästi sitä löytyy myös kirjastoilta, ainakin Frankin mukaan. Jos kiinnostaa nähdä dokumentti, ja myöhästyy Areenan tarjonnasta, voi siis vain suunnata kirjastolle ja lainata levyn, kaukolainauskin varmasti toimii, jos lähikirjastot eivät tätä tarjoa.

-------
Tomin taide ja hänen merkityksensä on saanut kunnian näytellä pääroolia Suomiko100-haasteessani. Aikaisemmat kirjoitukset Tomista löydät: Sarja kuvia ja Tom of Finland -elokuva.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin