Kielipäätön opiskelee kieliä


Onko sinulla kielipäätä? Millä kielillä pystyt lukemaan kirjallisuutta? Mitä kieliä vielä haluaisit oppia? Mitä keinoja käytät oppimiseen? Vastaukset ja vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita.

Olen saanut ehkä liki aina kuulla, että minulla ei ole kielipäätä. Tämän kuuleminen kovin monesta suusta on saanut aikaiseksi sen, että olen myös uskonut siihen hyvin vakaasti. Jonkin verran kyseinen ajatus edelleenkin hakkaa päässä silloin kun tartun uuteen kieleen. Kirjoitan juuri nyt ehkä eniten itselleni, mutta myös kaikille heille, jotka kuvittelevat, että heiltä puuttuu jokin mystinen kielenoppimisen osa aivoista.

Englanti on ollut ensimmäinen vieras kieli, jota olen varsinaisesti opiskellut. Yläasteen englannin kanssa koin monia tuskan hetkiä ja itkuja, lukion englanti meni vitosen keskiarvolla ja opettajien armopaloilla ahdistuneen vaikeasti. Oli kyllä niin hienoa, kun opettaja toi minulle kokeen arvosanalla viisi ja puoli, onnitellen kovasti, että sain lukioaikani parhaan englanninkokeen arvosanan. Uusintakoesali tuli ystäväksi.

Englanninkielen vuoksi olen saanut hyvin kiinteästi pysyvän kielitaidottoman leiman. Sitä ei ole poistanut edes se, että pystyn ymmärtämään pääpiirteitä kirjoitetusta englannista ja pystyn lukemaan kirjallisuutta neljällä kielellä. Kielen oppimisen haaveeni on kuitattu lausahduksilla 'et kuitenkaan opi', 'sinun täytyy oppia ensin englanti, vasta sitten voit opiskella muita kieliä' tai 'eihän sinua edes kielet kiinnosta'.

On suorastaan huolestuttavaa, kuinka kielitaidon kriteerinä tunnutaan pitävän nykyään sujuvaa englantia. Kiinnostava kysymys onkin se, millaista kielitaitoa pitää omata, jotta pidetään kielitaitoisena. Mahdollisimman monta? Riittävän suuria kieliä? Ihminen, joka osaa todella loistavasti oman äidinkielensä, mutta ei mitään muita kieliä, ei monen mielestä tunnu olevan kielitaitoinen, ellei äidinkieli ole englanti. Samoin käy ihmiselle, joka osaa oman äidinkielensä lisäksi jotakin pientä kieltä, jonka puhujamäärä ei ole suuri.

Olen tietoisesti vältellyt englanninkieltä niin paljon kuin mahdollista. Yksi syy siihen on se, että en nauti kielen puhumisesta, vaikka voisinkin selvitä tilanteesta sillä. Toisekseen näen huonona kehityskulkuna englannin ylivallan, joka kuihduttaa muiden kielten asemaa. Oma äidinkieli on ihmisoikeus, kulttuurin ylläpitäjä ja kokonaan oma tapansa ajatella. Monikielisyys on hyvä asia, jota liiallinen englannin ihannointi vie pois.

Suomen kielellä ei onneksi ole vielä suurta hätää, mutta kielen ylläpitäminen vaatii työtä. Ensi sijassa huolehdin suomen kielen käyttöalueen kaventumisesta akateemisessa maailmassa, tekniikassa ja mainonnassa. Lienee selvää, mitä kielelle käy, kun uusista saavutuksista ja ilmiöistä voi puhua helpommin jollakin muulla kielellä. Kirjallisuuden suhteen onneksi vielä käännetään myös englanninkielistä kirjallisuutta suomeksi. Pidän tärkeänä sitä, että luen suurilla kielillä kirjoitetut kirjat käännöksinä. Se on pieni ele sitä varten, että näytetään, kuinka käännöstyötä tarvitaan.

Sen jälkeen kun aloin tutustua pohjoissaameen, olen viimeistään ymmärtänyt, mitä tarkoittaa kielen hätä suurempien kielten puskiessa tilaa. Eräässä saksalaisessa lehdessä oli aikanaan artikkeli, jonka otsikko jäi muutama päivä sitten lähtemättömästi mieleeni jonkun siteeratessa sitä: 'Sápmelaččat leat jávkamin ja dat lea realitehta' (saamelaiset kuolevat pois, tämä on realiteetti). Sain lisäpontta opiskella pohjoissaamen. Käyttöalue kielellä on pieni, mutta niiden muutamankin sanan ja lauseen osaaminen on antanut todella paljon. Pohjoissaamen opiskelu on minulle barrikaidelle nousua kulttuurin puolesta, ihmisoikeuksien vuoksi. Kielen ylläpitäminen vie yhteiskunnan rahaa, mutta on asioita, joita ei voi mitata rahassa. Tämä on yksi niistä.

Tavoitteeni on oppia äidinkieleni lisäksi ruotsi, norja ja tanska korkealle osaamistasolle. Tämän jälkeen voisin kommunikoida suurimman osan pohjoismaalaisista äidinkielellä (noin 80% puhuu jotakin näistä kolmesta kielestä äidinkielenään). Pohjoissaamenkin haluan oppia niin hyvin kuin mahdollista. Sitten loput pohjoismaalaiset kielet, eli islannin, fäärin ja grönlannin, vähintäänkin niin, että selviän arkipäiväisistä tilanteista niillä ja pystyn lukemaan kirjoitettuja tekstejä ymmärtäen pääpiirteet sanakirjan avulla. Tällainen vaatii noin 1000 keskeisimmän sanan osaamisen. Jos aikaa ja intoa sitten lopulta riittää, voisin ehkä harkita muitakin saamelaiskieliä.

Keinoja kielen oppimiseen

Tällä kielipäättömällä on siis halu oppia kieliä. Ennen kuin kukaan kyllästyy lukemaan tekstiäni, annan vinkkini siihen, mikä on kaikkein tärkein väline kielten oppimiseen, ainakin omasta mielestäni. Frekvenssisanakirja. Kun sen tajusin, aloin oppia uutta kieltä huomattavasti vauhdikkaammin. Kun osaa kielen yleisimmät sanat, on jo pitkällä ymmärtämisen suhteen. Kyllä se kielioppi tulee sieltä perästä.

Toinen keskeinen keino on ollut lorukirjat. Tällä hetkellä olen lueskellut ruotsinkielisiä. Lorut on kirjoitettu lapsille kielen kehittämiseen ja monipuolistamiseen. Kun oppikirjat yleensä opettaa, mikä on 'puu', lorujen avulla oppii lehmuksen ja koivun, koira laajenee mäyräkoiraksi ja äänistä tulee naukumisia ja ammumisia. Isommallekin kielen oppijalla on tällaisista hyötyä. Ehkä suurin löytöni tältä saralta oli ruotsin homonyymilorut. Siinä oppii sanoille uusia merkityksiä ihan huomaamattaan, yhtäkkiä 'fil' tarkoittaakin enemmän kuin kaistaa.

Eikä sekään ole satuilua, kun sanotaan, että oppimalla yhden kielen, muidenkin oppiminen helpottuu. Nopeasti eri kielten väliltä alkaa löytää yhtäläisyyksiä. Ruotsi tuo mukanaan norjan ja tanskan. Hieman vain harjoitusta lisää, niin kielet sujuvat. Islannissa on piirteitä ainakin ruotsista ja norjasta, mutta toki paljon enemmän omaa. Islanti tuo mukanaan fäärin. Fääriin auttaa myös tanska. Toisaalta suurin osa fäärin oppimateriaaleista lienee tanskaksi. Pohjoissaamessa on piirteitä niin suomesta, ruotsista kuin norjastakin. Norjaa osaamalla pohjoissaamen oppimateriaaleja löytyy huimasti enemmän ja sanakirjat tunnistavat useampia sanoja kuin kieliparilla suomi-pohjoissaame. Grönlanti onkin sitten aika lailla oma juttunsa, mutta kyllä minä senkin kielen vielä joskus opettelen aikaisemmin mainitulle haaveilemalleni tasolle.

Ja tuo ongelma-englanti. Englannin muodostaminen on alkanut helpottua, kiitos norjan. Olen huomannut, että jos osaan lauseen norjaksi ja tiedän englannin kielen sanat, pystyn aika vaivattomasti muodostamaan lauseen, joskin joskus tulee jotain virheitä. Kun norjaksi on määräinen muoto, englanniksi tulee artikkeli the, kun on 'jeg leser' tai 'du snakker' englanti muodostuu 'I am reading' ja 'you are speaking'. Kun norjaksi on artikkeli en tai et, englanniksi tulee a tai an. Aikaisemmin puuttuvat artikkelit ja -ingit ovat alkaneet mennä paikalleen entistä paremmin. Tietysti suurin ongelma on se, että englanninkielen sanat pitäisi osata.

Tärkein keino kuitenkin on oma motivaatio ja altistuminen kielelle. Jos ei huvita opiskella, ei myöskään opi, koska ei opiskele. Sitten kun motivaatiota riittää, työmääräkin on sen mukaista. Katselen edelleenkin kateellisesti kaveriani, joka osaa niin englantia, ranskaa kuin japaniakin sanoen niiden oppimisen olevan ihan helppoa. Tai muita, joiden kielen oppiminen tuntuu olevan vain halusta kiinni. Mutta jos löytää syyn opiskella jonkin kielen ja halu on riittävän voimakas, kielipäätönkin oppii. Minä löysin syyni kulttuurin säilyttämisen lisäksi kyvystä kommunikoida missä tahansa pohjoismaassa ihmisten omalla kielellä, paikallisen kielen kyvystä avata ihmisten elämä ja kulttuuri ihan eri tavalla. Ja osin myös uuden kielen mahdollistamasta ympäröivän maailman monipuolisemmasta näkemisestä (pohjoissaamen porosanat; tuskaa opiskella, mutta poro on niiden avulla enemmän kuin sarvipäinen otus).

Hyvää juhannusta.
Glad midsommar.
God midtsommer.
God midsommer.
Buriid mihcamáraid.

Kommentit

  1. Haluaisin oppia venäjää ja espanjaa, ainakin. Espanjasta olen alkeiskurssin käynytkin. Saksaa ja luonnollisesti myös ruotsia on päntätty mutta kumpikin on unohtunut, koska en liiemmin pidä niiden soinnista. Kun jostain on kiinnostunut, jää se myös helpommin muistiin. Tänään just tilasin enkunkielisen kirjan. Rakastan englannin "soimista". Tykkään lukea sitä ääneen. Suomi taas on kielenä ihanan monisyinen.
    Toivotan intoa oppimiseen! Kielet on rikkaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Intoa myös sinulle venäjän ja espanjan suhteen. Englannin soinnista en pidä sitten lainkaan, kaiken tuskan lisäksi kamalan ruman kuuloinen kieli. No ei ehkä kuitenkaan ihan niin jyrkästi, kyllä sitäkin voi kuunnella. Soinnin miellyttävyys onkin mielenkiintoinen asia. Esimerkiksi viron kielen soinnista en pidä, mutta monien inhoama tanska sitä vastoin kuulostaa mielestäni kauniilta.

      Poista
  2. Hei klassikkojen lumoissa -- älä anna periksi! Ihan jokaisen lauseen lukeminen ja puhuminen sekä äidinkielellä että vierailla kielillä on arvokasta. Tärkeintä on kontaktin löytyminen ja ymmärretyksi tuleminen sekä kaikista kielistä nauttiminen.
    Isääni kutsuttiin usein "kielineroksi". Hän osasikin hyvin montaa, sekä elävää että kuollutta kieltä. Itse osaan myös monia kieliä, kaunokirjallisuutta luen suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi pääasiassa. Toisinaan luen ranskaksi ja italiaksi, mutta turkkia osaan vain auttavasti ja siksi luen esim. Orhan Pamukin teokset aina Tuula Kojon loistavina käännöksinä. Kirjoitan tieteellistä tekstiä lähinnä englanniksi ja saksaksi (suomeksi kaikkea muuta lähinnä), mutta kaikki tietävät, että kieliasut täytyy tarkastuttaa ennen julkaisua.
    Mutta kuten sanottu: vain sillä on väliä, että osaat kommunikoida, vaikka virheellisesti. Puoli maailmaa puhuu huonoa englantia, toinen puoli ei puhu lainkaan :). Ruotsi on oman privaatin nautinnon lähteeni, Saksassa vietetyt opiskeluvuodet veivät kyvyn keskustella kunnolla sillä kielellä, vaikka nuorena osasin aika hyvin, johtuen suomenruotsalaisesta poikaystävästä ja työpaikasta, missä piti palvella asiakkaita ruotsiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Periksi ei anneta! Tästä se vasta lähtee (jatkuu). Töitähän tämä vaatii, mutta samalla tykkään ihan hirveästi kielten opiskelusta. Tällä hetkellä aloitin opiskelemaan islannin keskeisiä sanoja, jotta pystyn lukemaan kaksi islanninkielistä teosta Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuoden 2017 listalta. Katsoo miten sujuu, josko jotain ymmärtäisi.

      Huh, minkälainen kielivalikoima sinulla jo nyt on. Noilla varmaan pärjää jo loistavasti eri puolilla maailmaa. Ja onneksi meillä on tasokkaita kääntäjiä, joiden ansioista saamme lukea niitäkin teoksia, joiden kieliä emme ymmärrä tai osaamme vain auttavasti.

      Poista
    2. Kiitos, kielivalikoimani ei ole "jo", ikää on yli puoli vuosisataa :)

      Poista
    3. Kyllä se on. 'Jo nyt' voi viitata siihen, että kielitaito kasvaa koko ajan. Aika moni ei osaa tuota vertaa kieliä minkään ikäisenä.

      Poista
  3. Kielen ylläpitäminen vaatii työtä. Niin totta! Jaan huolesi. Mm. Lari Kotilainen teki aiheesta kirjan. http://kulttuurikukoistaa.blogspot.fi/2017

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä katsoa, jos joskus saisi tuon kirjan käsiinsä ja vähän selailisi.

      Poista
  4. Vau! Ihanaa, että joku tuolla tarmolla heittäytyy kielten kimppuun! Tässä tuli kieltenopettajallekin hyviä vinkkejä opiskeluun. Itselleni ei ole tullut aiemmin mieleen frekvenssisanakirjan käyttäminen.

    Itse olen tullut kielten oppimista opiskellessani sellaiseen tulokseen, että käsite kielipää taitaa enimmäkseen olla myytti. Enemmän kyse on muista asioista, kuten motivastiosta, kielelle altistumisesta sekä harjoittelusta. Tietysti vaikka esim. lukihäiriö tai muut kieleen liittyvät erityisvaikeudet tekevät joillekuille yksilöille oppimisesta lähtökohtaisesti vaikeampaa. Itsekin olen ollut joskus siinä uskossa, että minulla ei ole kielipäätä - no koska englanti. Siihen kieleen minulla ei ole kyllä ollut ikinä motivaatiota, ja koska suurimman osan elämää olen elänyt ilman televisiota ja ylipäätään katsonut tv-sarjoja ja elokuvia varmasti huomattavasti valtaväestöä vähemmän, en ole saanut kieleen kovin hyvää altistusta. Myöhemmin olen opiskellut useita kieliä (ruotsia, latinaa, italiaa, japania, vähän norjaa ja tanskaa) ja koska kielirepertuaarini on laajempi kuin monilla muilla suomalaisilla, olen saanut kuulla usein sellaisia lausahduksia kuin "sulla nyt vaan on hyvä kielipää". Mutta kun ei ole. Ihan jokaisen opiskelemani kielen eteen olen tehnyt valtavasti töitä. Vaikka sellaisena hikkenä todistuksessani on enimmäkseen ollut niitä parhaita arvosanoja aineesta kuin aineesta (paitsi enkusta!), olen kielten kymppien eteen tehnyt suunnattomasti enemmän töitä kuin vaikkapa reaaliaineiden ja matikan. Omasta mielestäni tämä johtuu siitä, että kielten oppiminen on pelkkää yksityiskohtien oppimista. Jokainen sana on ikään kuin uusi maailma, joka on opittava erikseen. (Tietysti kun tarpeeksi pitkälle pääsee ja oppii sananmuodostusta, pystyyy esim. johdoksin ja sanoja yhdistämällä päättelemään joitakin uusia sanoja.) Samoin kieliopin säännöt ovat lähinnä luonteeltaan mielivaltaisia, niitä ei voi päätellä mistään - ne on vain opeteltava. Monissa miuissa aineissa olen pärjännyt vähemmällä työllä pelkän päättelykykyni ja analyyttisyyteni ansiosta.

    Tsemppiä oppimisprojektiisi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Olen niin innoissani, sillä pääsen ensi vuoden alusta islanninkielen kurssille. Pääsin myös aloittamaan grönlannin.

      Hienoa, että näistä harrastelijavinkeistä on sinulle apua. Frekvenssisanakirjojen loppuun koottu sanalista on mukava apu, mutta sellaisia ei valitettavasti ole tehty kaikista kielistä.

      Nyt kun valikoimaani kuuluu neljä vahvaa kieltä (B1-C)ja neljä alkeistason kieltä plus heikko englanti, olen yhtäkkiä saanutkin ympärilleni ihmisiä, joiden mielestä minulla sitten onkin kielipäätä. Töitä se on kyllä vaatinut, kuten sanoit. Sinunkin kielivalikoimasi on ihailtavan monipuolinen. Tosin ihmisillä on ihmeellisiä käsityksiä siitä, että jos on oppinut näinkin paljon kieliä, kaikki muutkin kielet olisivat yhtä ''helpon'' työn takana. Eihän se näin mene.

      Tässä jää vielä kysymykseksi ainakin se, että tarvitseeko kielipäähän viidestä kahdeksaan kieltä, jos joukossa ei ole englantia. Jos ainoa tavoite olisi olla muiden silmissä kielipäällinen, kannattaisiko vain opiskella englanti, ehkä jokin yksi suuri maailmankieli siihen lisäksi.

      Poista
  5. Kielten oppiminen on minulle ollut kovin hankalaa. Teen itse yrittäjänä töitä ja minulla on mahdollisuus asiakkaita saada myös muualta maailmaa. Tällöin kuitenkin täytyy hommata kääntäjä avuksi, ainakin mitä tulee virallisempiin papereihin. Olisikin hienoa kun oppisi lisää.
    http://www.nomalux.fi/laatu

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit