keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Helsingin kirjamessut 2017 ja syksyn kuulumisia

Jälleen kerran kirjamessut tulivat ja menivät. Tänä vuonna olin ensimmäistä kertaa mukana kaikkina messupäivinä ja väsymys oli sen mukainen. Toisaalta messut sisälsivät kiinnostavia tapaamisia, keskusteluja ja kirjalöytöjä, joten puutuneet jalat pystyi hyväksymään.

Messujen avainsana oli tänä vuonna tieto- ja tiedekirjallisuus. Liki kaikki keskustelut, joita seurasin, liittyi jotenkin tähän. Kuuntelin muun muassa keskustelua Foucaultin luennoista, filosofian opetuksesta ja logiikasta ja karjalan kielen asemasta Suomessa. Kiinnostavimmat ohjelmat oli ajoitettu lauantaille, jolloin sain suunnilleen juosta ehtimättä siltikään kaikkiin mahdollisiin yleisöksi.

Tiedeaiheinen keskustelu menossa.
Karjalankielen asemaa Suomessa käsitelleessä keskustelussa Anneli Sarhimaa totesi, että jos osaa karjalaa, sitä pitäisi käyttää. Laajensin ohjeen myös muihin pieniin kieliin, sellaisiin, joita osaan toisia enemmän toisia vasta hyvin alkeellisesti.

Kiinnostavimmaksi ja parhaimmaksi alueeksi messuilla osoittautui käännösmaailma, jossa oli esillä ja myynnissä suomalaisten kirjojen käännöksiä - eivätkä ne rajoittuneet vain suuriin  maailmankieliin vaan joukosta löytyi muun muassa grönlantia, pohjoissaamea, norjaa, tanskaa, islantia ja fääriä. Kaiken lisäksi hinnatkin olivat huokeita.

Tiedeohjelmaa oli tänä vuonna aikaisempaa enemmän ja tästä olen kovin kiitollinen. En ole koskaan aikaisemmin istunut yhtä paljon katsomoissa kuin nyt. Suuren nootin haluaisin kuitenkin messujärjestelyistä antaa. Tiedetori oli sijoitettu yhtenä päivänä aktiivisimman sisääntuloaulan viereen eikä siinä ollut mitään rauhaa keskittyä ohjelmaan. Hbl:in pisteellä olisi ollut mielenkiintoinen keskustelu Istanbulista, mutta vieressä alkoikin heti kova huuto tsemppikirjasta hyvään elämään. Kuten arvata saattaa, ohjelman seuraaminen jäi kesken. Lavojen sijoittelu olisi pitänyt miettiä huomattavasti paremmin. En silti tarkoita, että tietokirjallisuus (tai Istanbulin tapauksessa taisi olla kyse kaunokirjasta) pitäisi sijoittaa suljettujen ovien taakse. Tiedetorin torstain sijainti oli oikein hyvä. Se oli nurkassa, jolloin se oli riittävän rauhallinen, mutta kuitenkin sellaisessa paikassa, että ihmiset saattoivat sattumaltakin päätyä seuraamaan tieto- ja tiedeohjelmaa.

Lavojen suhteen ruotsinkieliset ovat usein rauhallisimpia ja Södergranilla tuli vietettyä paljon aikaa. Varsinkin sunnuntain keskustelu Pohjoismaiden neuvoston lasten ja nuorten kirjallisuuspalkinnosta sai hihkumaan innosta, vaikka lastenkirjallisuus ei sinänsä kiinnostakaan. Eipä messuilla kuitenkaan kovin usein pääse seuraamaan keskustelua, joka käydään sekä ruotsiksi, norjaksi että tanskaksi. Olisin kyllä ollut vielä enemmän mielissäni, jos fääriläinen olisi puhunut fääriä, vaikka en uskokaan, että olisin nopeasti puheesta saanut mitään tolkkua. Aikuisten kirjallisuuden palkintoehdokkaat oli valitettavasti laitettu esiintymään englanniksi ja pettymykseni vuoksi päädyin jättämään nämä ohjelmat välistä. En vieläkään ole ymmärtänyt miksi näin oli tehty ja miksi vähintään rinnalla ei olisi ollut pohjoismaalaisilla kielillä käytyä keskustelua, kun kyse oli kuitenkin pohjoismaista. Yritin hieman seurata Sissal Kampannia, mutta kielimuurin takia en sitten ymmärtänyt. Hänen ehdokasteos Sunnudagsland kiinnostaisi kovasti. Muutkin pohjoismaalaiset kirjailijat esiintyivät vain englanniksi.

Parhaiten mieleen jäi keskustelu Tom of Finlandin kirjeenvaihdosta ja sitä kautta myös elämästä. Yleensä on ollut tosiasia, että muiden keskustellessa siitä kuinka he näkevät messuilla suuresti arvostamiaan henkilöitä, minä joudun toteamaan, että omista vastaavistani suurin osa on kuollut jo vähintään parisataa vuotta sitten. Tällä kertaa katsomossa istui itse Durk Dehner. Siinä tällainen pieni fani-inehmoinen sitten mietti uskaltaisiko pyytää nimeä kirjaan, jossa Dehner on suuressa osassa, mutta ei sitten lopulta ehtinytkään. Suunnilleen hävettää käyttää sanaa ''fani'', kirkuviin ja pyörtyileviin ihmisiin yhdistyvän mielleyhtymän vuoksi, mutta jos sanalla viitataan suureen arvostamiseen, silloin ilmaisu on oikein hyvä.



Syksyn kuulumisia

Olen syksyn aikana kirjoittanut paljon ja lukenut vieläkin enemmän. En tosin sen tyylistä kirjallisuutta, että se päätyisi vapaa-ajan harrastuksena toimivaan blogiin. Välillä monen tunnin lukuputken jälkeen on ollut vaikeaa motivoitua lukemaan vielä vähäsen lisää eikä silmätkään välttämättä ole enää kestäneet muutamaa lisäminuuttia. Sen verran mitä sitten olenkin lukenut, on postauksia tullut kitsaasti. En silti valita, sillä en vaihtaisi tämän hetkistä elämääni mihinkään. Saan tehdä juuri sitä mitä rakastan kaikkein eniten. Sellaista, mistä olen haaveillut ties kuinka monta vuotta ja joka on mahdollisimman suora tie siihen päämäärään, josta olen haaveillut vielä hieman enemmän.

En silti suinkaan ole unohtanut blogia, vaikka postaustahti ei yltäisikään alkuvuoden tasolle. Olen lukenut mielenkiintoisia teoksia ja niistä olisi tarkoitus kirjoittaa blogiin kunhan kerkeän. Tällä hetkellä olen saanut melkein luettua Saden teoksen Filosofia budoaarissa ja siitä riittää vaikka mitä sanottavaa. Runouttakin olisi tarkoitus arvioida.

Tavoitteeni on lukea joka vuosi 40 kirjaa. Tällä hetkellä tavoitteeseen on matkaa yhdeksän kirjan verran. Eiköhän se onnistu, ja jos ei, ei sekään haittaa. Kirjat kyllä odottavat hyllyissä.

Olen myös syksyn mittaan pohtinut ja hämmästellyt kuukauden suosituimpien postausten listaa. En voi ymmärtää miten siellä on jatkuvasti anonyymin Herra Jackin ihmeellinen huone. Se on tylsä kirjoitus, hieman heikko myöskin. Silti se on muutamassa kuukaudessa noussut kilpailemaan kaikkien aikojen suosituimman kirjoitukseni kanssa. Mietin miten sinne päädytään ja miksi se kiinnostaa niin paljon. Muut postaukset ovat satoja pienemmissä lukijamäärissä. Tämä olisi hauska ymmärtää. Silloin kun sen kirjoitin, en olisi millään uskonut, että tässä käy näin.

2 kommenttia:

  1. Mukavaa, että törmättiin messuilla. Minä en käynyt katsomassa murto-osaakaan siitä, mikä olisi kiinnostanut. Tänä vuonna oli tarkoitus ammattiminän puolesta keskittyä nuortenkirjallisuuteen, vaikka minuakin messujen tiedepainotteinen ohjelma on yleensä kiinnostanut eniten. Ehkä sitten ensi vuonna taas.

    On todella mukavaa kuulla, että olet löytänyt oikean sopen maailmasta ja oman polkusi, jota jatkaa tavoitteita kohti. Mitään sen hienompaa ei olekaan! Pidän silti kiinni siitä, mitä sanoin tavatessamme, eli jossain vaiheessa on myös kannattavaa priorisoida. ;)

    Luku- ja opiskeluiloa syksyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten myös. Onneksi messuilta löytyy paljon kuunneltavaa. Eksyinpä kuuntelemaan Kaari Utriota ja Seeckiä, joita en taatusti olisi mennyt tietoisesti seuraamaan.

      Eiköhän priorisointi ajan mittaan onnistu. Näin alkuun on hauskaa lueskella vähän kaikkea.

      Poista

LinkWithin