tiistai 13. maaliskuuta 2018

Erlend Loe - Naiv. Super.

Norjakielinen alkuteos (1996)
Sivumäärä: 213
Kustantamo: Cappelen
Mistä sain? Kirjastosta lainattu


Minä olen supernaiivi. Jeg er supernaiv*. Hvis du ikke tror, vet du ikke hvem jeg er. (No, oli asia miten tahansa, voin tunnistaa, ja varmaan kovin moni voi yhtä lailla, itseni supernaiivista päähenkilöstämme, joka tekee kaikkea hupsua ja siinä sivussa lukee elämän suurista kysymyksistä, ajasta ja avaruudesta).
* Älkää luottako kääntäjään. Suomesta norjaan kääntyy kuten pitääkin, mutta norjasta suomeen ei. Kääntäjän (norja-suomi) ensimmäinen ehdokas on ''olen super naitava''. Sitä en tarkoittanut. Kääntäjän kanssa on hauskaa leikkiä. Näillä yksinkertaisilla lauseilla. Joskus joku vastaava lause kääntyy Köyliönjärveksi. Minulla on oudot huvitukset. 

Supernaiivi on 25v. Hänellä on kaksi ystävää. Yksi hyvä ja yksi huono. Hänellä on myös veli. Veli ei ole yhtä sympaattinen tapaus. Supernaiivi ja ystävät ja veli lähettelevät fakseja toisilleen. Niiden välityksellä puhutaan monista aiheista. Supernaiivi harrastaa myös asioiden listaamista. Hän tekee useita pieniä listoja. 

Supernaiivi suorastaan pakottaa minutkin kirjoittamaan naiivisti. Saatan katua tätä jälkikäteen. 

Takakannessa kirjoitetaan: Naiv. Super. er en enkel historie om veldig kompliserte ting. Siis Supernaiivi on yksinkertainen tarina todella monimutkaisista asioista. Haluan kysyä, voiko monimutkaisista asioista puhua yksinkertaisesti. Siis jos haluaa tavoittaa jotakin oleellista. En saanut kirjasta vastausta. Tai ehkä yhden. Jos se siis lasketaan vastaukseksi. Loe tavoittaa jotakin ihmisen pyrkimyksestä yksinkertaisiin vastauksiin silloin kun tämä etsii jotain monimutkaisempaa. Tai no, jos oikein lähden ajattelemaan Naiv. Superin teemoja. Tällöin saan ajatukseni sellaiseen solmuun, että tuntuisi helpommalta hakata bankebrettiä (mikä lie lelun nimi suomeksi) kuin pohtia. 

Naiv. Super. on jotenkin hyvin sympaattinen ja kevyt. Jonkin aikaa sitä lukee mielellään. Loppua kohden kuitenkin alkoi tuntua: tämä tarina on jo nähty. Hieman päädyin harppomaan. Ei ollut sellaista koukkua, joka olisi pakottanut pysähtymään. Pysähtyä täytyy itse. Listamuotoon tehtyjä kohtia on lukuisia. Ne houkuttavat harppomaan vieläkin enemmän. 

Naurua ja hauskuutta ei oikein tuntunut irtoavan. En keksinyt ainoatakaan hauskaa tai jollain tasolla huvittavaa kohtaa. Naiv. Superia kai kuitenkin pidetään Loen läpimurtoteoksena. Siinä on siis pakko olla jotain. Just nyt luen kuitenkin toista norjalaista teosta. Ainakin alun perusteella siinä pohditaan hieman saman tapaisia aihepiirejä kuin tässä. Sen tapa vetoaa minuun enemmän. Jonninmoisella rationaalisella tasolla. Tää höpsöttely on vaikeaa*. 

Loen tarina on rakenteeltaan naiivi. Ei pelkkä sisältö ole sitä. En tunne lukevani ei-naiivia teosta, joka yrittää kovasti olla naiivi. Tietyllä tavalla, naiiviuden vuoksi, teos muodostuu mielessäni lopulta kovin epänaiiviksi. Tämä on hyvä asia.  

* Kuten huomannet, loppua kohden en enää onnistunut hiin hyvin. Yritinpä ainakin.

6 kommenttia:

  1. Kiinnostavaa - itse olen lukenut tämän suomeksi, ja minustakaan kirja ei ollut hauska eikä naurattava vaan aika vakava. Takakansiteksti mainostaa, että kirja "suo lukijalle vapauttavan naurun", mikä tuntuu oudolta.

    Ja suomennoksen perusteella bankerbrett on hakka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista, että Suomessa tätä mainostetaan naurun kautta. Muistin tuon väitteen lukeneeni ja kävin juuri tarkastamassa Suomen kustantamon sivuilta, että nauru mainitaan pariinkin otteeseen. Tämän norjankielisen takakannessa on vain teoksen alkulauseet, pari muuta lausetta ja otteita julkaistuista arvosteluista. Ei sanallakaan naurusta vaan monimutkaisista asioista, olemassaolon 'räjähtämisestä' ( - - raser tilværelsen hans) ja filosofisista kysymyksistä.

      Kiitän suomennoksesta. Luen nykyisin pääosin skandinaavisilla kielillä, joten en tiedä kaikille asioille suomenkielisiä sanoja.

      Poista
  2. Ne sopivatkin paljon paremmin kirjan sisältöihin. Tuo naurun korostaminen tuntuu jotenkin harvinaisen sydämettömältä - pitäisikö päähenkilölle muka nauraa? Vai mille tässä naurettaisiin sitten, maailmanko absurdiudelle, joka paljastuu päähenkilön naiivin tekstin kautta? Mutta eikö se maailman absurdiuskin ole ennemminkin totiseksi vetävää kuin hauskaa?

    Piti itsekin tämän kirjan kohdalla tarkistaa, että mikä koko vempele on. Tuttu esine - olen jopa lapsena leikkinyt sellaisella - mutta en aiemmin ollut tiennyt nimeltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, luulisin ja toivoisin, että naurun kohteena ei olisi päähenkilö. Yleensä elämän absurdius on kuitenkin sellaista, jolle on hyvä toisinaan nauraa, mutta sitä se ei ole Supernaiivissa.

      Tää kysymys alkoi nyt vaivata. Löysin lyhyen pätkän, jossa haastateltiin Loea tästä teoksesta. Hän puhui vakavin ilmein ja mainitsi mm. päähenkilön peloista. Ei vaikuttanut lainkaan siltä, että olisi pyritty hauskuuteen eikä naurua mainittu sanallakaan. Googlekaan ei tuo pikaisella etsinnällä tuloksia, että kukaan olisi norjankielisillä nettisivuilla yhdistänyt samassa tekstissä Supernaiivin ja naurun.

      Poista
    2. Näinpä. Takakannen lainauksessa hauskuuden ja naurun lähteeksi mainitaan ironia, joka syntyy päähenkilön ilmaistessa huomioitaan maailmasta. Ironian voin kyllä allekirjoittaa, mutta jotenkin se enemmän tuntui riipivältä kuin lystikkäältä.

      Norjassa on siten lähdetty ihan eri linjalle, varmaankin kirjailijalla on ollut suurempi vaikutusvalta kampanjaan. Mutta nyt tuntuu kyllä entistä oudommalta, että Suomessa on menty "huumori" edellä.

      Poista
    3. Ironiahan on määritelmänsä mukaan (Wikipedia) huumorin alalaji, jonka päätarkoitus ei ole olla hauskaa tai viihdyttää, vaan on yleensä jopa katkeraa. Norjalaiset lähteeni toistavat usein sanaa ironia, mutta ei sitäkään mitenkään naurun kautta. Yksi kirja-arvostelu mainitsee hienovaraisen huumorin (underfundige humoren), mutta vain ohimennen.

      Vaikka kirja itsessään ei ollutkaan erityinen lukukokemus, olen nyt tämän markkinoinnin takia saanut ajatukseni solmuun ja kaivanut graduja sun muita, joita tästä kirjasta on tehty. Katsotaan saanko ikinä vastausta.

      Poista

LinkWithin