sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Ivan Malinowski - Samlede digte

Tanskankielinen alkuteos (1958-1969)
Painos: 1974
Sivumäärä: 195
Kustantamo: Borgens
Mistä sain? Kirjastosta lainattu


alt er absurd og selvfølgeligt*, luen. Juuri siltä se tuntuu. Kaikki mikä vaikuttaa niin itsestään selvältä on oikeastaan kovin absurdia. 

Ivan Malinowski (1926—1989), joka vaihtoi aikanaan sukunimensä v:n w:ksi, on arvostettu tanskalainen runoilija, jonka Galgenfrist kokoelmaan kuuluva runo Myggesang on päässyt osaksi tanskalaista kulttuurikaanonia. Samlede digte -kokoelmaan on koottu Malinowskin runoutta kuudesta eri kokoelmasta. Näistä varhaisin on vuodelta 1958 ja uusin 1969.

Malinowskin runous on upeaa. Tekee mieli vain lukea tunnista toiseen, valua makuuasentoon sängylle. Unohdan ajan ja paikan, enkä muista mitään muuta kuin vain luettavana olevan säkeen. Malinowski on taitava ja monipuolinen, hän törmäyttää yhteen loputtoman kauneuden ja rumuuden, (väkivallan).

Hän on kansainvälinen, poliittinen, antiautoritaarinen, nihilisti. Siltikään hän ei tao nuijalla kasvoihin poliittisen sanomansa kanssa, vaan virittää sen hienovaraisesti sanojen sekaan. Toisinaan sanoma on näkyvilläkin, mutta ei silloinkaan tunkeilevan oloisesti; Gå hjem og vud / Vi er da demokrater

Eikä ilman luontokuvausta olisi tanskalaisen kulttuurikaanonin teosta. Muiden muassa kaasusumut, juoksujalkaiset ja Fata Morganat vilisevät silmien ohitse. til druknende fugles klukkende bølgeslag - -min søvn en gærdesmuttes æg (Myggesang).

Kaikesta hienoudesta huolimatta koko kokoelma tiivistyy alun perin Åbne digte -teoksessa (1963) julkaistuun runoon Lumumbas mordere. Olen lukenut sitä ääneen lukuisia kertoja, osin sen hienouden vuoksi, osin siksi, että lausunta vaihtaen sanasta russere sanaan Købmagergade on minulle erityisen vaikea. 

Kongon vaiheet ja varsinkin kolonialismin aika on ollut kiinnostuksen kohteenani joskus, ja Lumumbas morderen lukeminen palautti mieleeni Kongon tilanteen. Jos vain voisin, siteeraisin koko runon. Haluaisin kuulla sen lausuttunakin.  

      De er pæne mennesker
      De har ikke hugtænder
      De har kone og børn
      De har aldrig ejet en pistol
      De har læst hvad aviserne skriver
      men de har aldrig sat deres ben i Kassai 

Olen lukenut Lumumbasin niin monta kertaa, että alan osata sen vähitellen ulkoa. Sen poljento on mukaansatempaava ja ajoittain toistuva säe De er pæne mennesker tuo Malinowskin modernistiseen ilmaisuun mukavasti rytmiä. Haluaisin mennä runon kanssa jonkun luokse ja sanoa, lue se, lue. Kokonaisuudessaan. Ei näin julmasti pätkittynä. Alusta aina vaikuttavaan loppuun saakka. Se ei ole kevyt, kiva ja helppo, mutta koskettava ja vaikuttava. 

Lumumbas mordere herätteli myös sisälläni uinunutta lausuntaintoa. Pidän paljon puhetaiteesta; puheina, lausuntana ja oikeastaan missä muodossa tahansa. Olen harjoitellut Lumumbasin avulla painotuksia ja runoon sopivaa ilmaisua yrittäen etsiä netistä äänitettä, jolla joku osaavampi lausuisi. 

Ingen ved hvor torturen kommer fra. Den skal være human, d.v.s. den skal standse så snart ofret har talt, og den må ikke efterlade spor. (Ex Nihilo)

*runosta Efterårssuite

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin