Olli-Pekka Tennilä - Ontto harmaa

Suomenkielinen alkuteos (2016)
Sivumäärä: 88
Kustantamo: Poesia
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Numero yksi ilmaisee totuusarvoa tosi.

Mikä täällä, tässä maailmassa, on totta, mikä ehkä vain kuvitelmaa. Siis jos kuvitelmat eivät ole tosia. Maan johtavat tautologit yrittävät saada sanotuksi jotakin itsestään selvää (yrittävätkö todella? Ehkä yhdessä, ei kaikessa), muut eivät ehkä edes yritä. Ehkä hyvä niin, jos itsestään selvää ei löydy. 

En tiedä löytyykö.

      Huomaat jonkun, joka on ollut koko ajan läsnä.
      Äkkiä käy ilmi, että siinä on joku.
      On ollut koko ajan.
      Ehkä aina.

Alkufragmenttiin tiivistyy minulle Ontto harmaa. Miten vaikeaa onkaan katsoa lähelle ja huomata, että rinnalla on kulkenut joku tai jokin. 

Onton harmaan fragmentit muodostavat mieleeni onton harmaan alueen. Suurin osa jää harmaaksi, menee yli ymmärrykseni.

Edes yksittäisten fragmenttien sekaan en aina onnistu saamaan pilkahdusta tajuamisesta. 

Toisinaan turhauttaakin. Ei pahasti, mutta kuitenkin. 

Jos huoneessa ei ole mitään, ei siellä ole myöskään kärpästä. Tosin huonetta, jossa ei ole yhtään mitään, ei taida kuitenkaan olla.

En vain saa langanpätkästä kiinni. Olen hakoteillä oudon tapani kanssa etsiä yhteiskunnallisia kannanottoja sieltä, missä niitä ei taida edes olla. 

Kysymystemme muodostama ala / on yhtä kuin asumustemme muodostama kylä. Ehkä näin. Emmehän me pysty edes kysymään mistään, mitä emme tiedä(?) olemassa olevaksi. Siitä, mille meillä ei ole sanoja käytettävissämme. 

Täytyy myöntää silloin kun ei tiedä asiasta sanottavaksi asti. Vallitsee tietämättömyyden meri. Miksi lie latelemme mielipiteitä kuin olisivat totuuksia, jos emme edes tiedä. Jos meitä vaadittaisiin tietämään, emme edes puhuisi. Tyrehdyttäisimme keskustelun. Luulisin näin. 

Kommentit

Suositut tekstit