Pierre Louÿs - Mammas tre flickor (klassikkohaaste ja IYK)

Trois filles de leur mère (1926)

Painos: 2011

Kustantamo: Vertigo

Sivumäärä: 258

Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Olen ottanut tavakseni lukea klassikkohaasteeseen astetta rankempia tai tabumpia  teemoja silloin kun siihen osallistun. Kaikkien aikojen ensimmäiseen klassikkohaasteeseen luin (edelleen kesken olevaa) Hitlerin Taisteluni-teosta, viime kesäksi innostuin mukaan jälleen lukien nekrofiliasta ja tällä kertaa teemana on osin lapsiprostituutio.

Hitler - Taisteluni

Wittkop - Nekrofilen

Mammas tre flickorin lukeminen on osa IYK-projektiani, minkä vuoksi päädyin siihen tarttumaan. Lukeminen jäi tosin hieman viime tippaan Randin Kun maailma järkkyi -järkäleen viedessä aikani, mutta sain kuin sainkin teoksen loppuun.

Louÿsin teoksen idea on varsin yksinkertainen. Kertojana on nuori opiskelija, joka tapaa perheen prostitioituja, äidin ja kolme tytärtä. Vanhin tyttäristä on Charlotte, kaksikymppinen, keskimmäinen Mauricette, 14, ja nuorin Lili, 10. Tarinan edetessä lukija pääsee tutustumaan myös perheen elämään ja historiaan.

Teos alkaa lyhyellä viestillä lukijalla, jossa ilmoitetaan, että kyseessä on tosi tarina ilman, että pienintäkään yksityiskohtaa olisi muutettu. Haraan vastaan, sillä ei kukaan koskaan ole joutunut olemaan prostituoitu jo kaksivuotiaasta alkaen eikä kenenkään seksikumppaneita lasketa nelinumeroisissa luvuissa jo neljäntoista iässä.

Tosin vastaan haraaminen ei auta mitään, sillä lapsiprostituutio on yhä edelleen iso ilmiö ympäri maailmaa. Ilmiötä on vaikeaa tutkia, mutta hakukoneet tuottavat suomeksikin paljon tuloksia aiheesta, jonka suhteen Suomikaan ei ole puhdas ja viaton. Lapsiprostituoitujen määrää on varmaan mahdoton tietää, mutta luvun 1,8 miljoonaa olen jostain löytänyt. Okei, tällaiset faktat ei tee siltikään sen uskottavammaksi sitä, että juuri tarinan tapahtumat olisivat täysin tosia.

Louÿs ei kuitenkaan kirjoita mitään moraalista saarnaa ja pyri valistamaan lukijoitaan, ei alkuunkaan. Hän kirjoittaa elämäniloista ja pulppuavaa tekstiä, jossa jokainen nuorimmaisesta lähtien nauttii työstään täysin. Tosin nuorimmainen joutuu myös pettymään, sillä häntä ei pidetä yhtä kelpona työhönsä kuin sisaruksiaan ja äitiään, sillä hän ei ole vielä murrosikäinen. Nuorta ikää ei periaatteessa nähdä positiivisessa valossa teoksessa. Vaikka sinänsä aihe on rankka, lukiessa sitä ei huomaa (jos ei lähde tekemään omia ajatuspolkujaan) ja jotenkin teos latistui ihan ookooksi. Ei Mammas tre flickor ole mikään maata järisyttävä teos, jos ei huono tai vastenmielinenkään. Todennäköisesti se unohtuu aika helposti.

Ehkä Mammas tre flickor on kuitenkin tietyllä tapaa iloinen poikkeus listalta tähän mennessä lukemieni teosten joukossa. Flickor pysyy kuvauksessaan realismissa ilman epäuskottavuuksia seksikohtauksissaan. Joukosta ei löydy pahoinpitelyä, suolet eivät lentele pihalle eikä minnekään työnnetä valtavan kokoisia esineitä.*

* Jälkikäteen tuli mieleen, että onhan realististakin kerrontaa ollut luettujen joukossa ennenkin.

Kirjan parasta antia on varsin hulppea sanavarasto, mutta en tosin juurikaan tiedä, mitä teen näillä oppimillani sanoilla. Jos ei muuta, osaan nyt ainakin liudan, siis erittäin todella monia, ilmaisuja hora-sanalle. En edes tiennyt, että niitäkin on niin paljon.

''Det är Vertigo förlag — så klart --''

Jos tarina ei olekaan erityisen kiinnostava, teoksen julkaisuhistoria on sitäkin enemmän. Louÿs eli vuosina 1870-1925, eli teos on julkaistu vuosi kuolemansa jälkeen. Louÿs, joka kirjoitti sekä runoutta  että proosaa, oli Ranskan kunnioitetuimpia ja luetuimpia kirjailijoita, mutta sitten hän hiljeni ja alkoi salassa kirjoittaa pornografiaa.

Ja kiitos Vertigon upean kustannusohjelman, myös tämä teos on ruotsinnettu. Tosin se, että minä kirjoitan, että Flickor ei ole vastenmielinen, ei kuvaa aivan kaikkien mielipidettä teoksesta. Aftonbladetissa on teoksen ruotsinnoksen julkaisuvuonna kirjoitettu juttu, jossa teosta kuvataan: ''Det är en horribel bok, tjatig och full av effektsökerier''. Edelleenkin myös nauran väliotsikoksi nostamalleni tekstin tuskastuneelle lausahdukselle. Voi kun mielipiteet voivatkin poiketa.

Julkaisuvuoden lähitienoot olivat muutenkin kiinnostavia jälkikäteen selvitellessäni. Mangasarjakuvien julkaisija oli saanut vastikään Ruotsissa tuomion lapsipornon levittämisestä ja samaan aikaan Flickorin ruotsinnos oli jo pitkällä.

Palataanpa hieman taakse päin. Teoksen ruotsintaja Edenborg on aikanaan pitänyt Edenborg editerar -blogia, jossa hän vuonna 2008 kirjoitti tekstin Flickorin ruotsinnostyöstään. Jo tällöin kommenttipalsta räjähti paheksuvista kommentoijista, jotka peräänkuuluttivat kustannuksen vastuuta ja rajoja sille, mitä saa julkaista. Vaikka kyse onkin kirjallisesta fantasiasta, lapset ja seksi eivät edes tällä tasolla aiheuta nähtävästi joillekin ihmisille muuta kuin voimakkaan reaktion ja rikosepäilyn (laki ei kiellä, huomautan). Pitäisikö kieltää, on eri asia (en arvostaisi ja pistäisin vastaan, huomautan).

Mangan vuoksi Ruotsissa siis kuohui keskustelu lapsipornosta. En voi käyttää sanaa paljon, mutta sen verran mitä olen perehtynyt, lapsipornon historia niin julkaisujen kuin lakipykälien suhteen on aika mielenkiintoinen ja Ruotsissa tätä keskustelua käytiin seitsemän kahdeksan vuotta sitten. Pitäisi perehtyä enemmän.

Vertigo on linjannut, että kaikkiin teoksiin yritetään sisällyttää alkuperäiskuvitukset, joita tässä teoksessa on parikymmentä Louis-André Berthommé Saint-Andrén tekemänä. Näissä kuvissa esiintyy selkeästi lapsia ja tätä kautta ne voisikin luokitella lapsipornoksi. Teoksen kuvat käytiin hyväksyttämässä poliisin kautta, ja ne saivat vihreää valoa ollessaan riittävästi taidetta. Ongelmallista on, että ihan oikeasti vielä nykypäivänäkin määritellään mikä on ''riittävää taidetta''. Ja kuten Edenborg kirjoittaa blogissaan vuoden 2011 tekstissä, jossa hän ottaa kantaa myös Aftonbladetin väitteisiin, on huomiota herättävää, että kirjakustantaja joutuu viemään julkaisunsa poliisin kautta. Näin ei pitäisi olla ja siirrynkin Edenborgin rinnalle vetoamaan taiteen vapauden puolesta.

*****

Teosta ei tietääkseni ole suomennettu. Frank-haun mukaan ruotsinnosta on saatavilla Ahvenanmaalta, Vaski-kirjastoilta ja Blanka-kirjastoilta, joista sen voi tarvittaessa myös kaukolainata. Alkuteosta eikä englanninnosta näyttäisi haun mukaan olevan yhdelläkään Suomen kirjastoista. Muitakin käännöskieliä on, mutta niiden löytymisestä en osaa sanoa.