lauantai 29. joulukuuta 2018

Gustaf Munch-Petersen - Udvalgte digte, ja runohaasteen koonti

Tanskankielinen alkuteos (1946)
Kustantamo: Fischers
Sivumäärä: 80
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Kadotin tunteeni kiireisiin. Painoin eteenpäin vienolla hymyllä, mutta jotain oleellista menettäneenä. Rakkauden. Tunteen palon siihen mitä teen. Kaunis, upea työni hedelmä, ajatusteni lapsi lähteneenä maailmalle. Osaamiseni tiivistymä arvioitavana. Mihin nyt? Mitä sitten? Lähdenkö vain kohti uusia tavoitteita, välipysäkin taakse jättäen.

Pidin taukoa laittaen sivuun aivan kaiken, mitä elämälläni yleensä teen. Unohtaen, leikkien. Kokeillen olla joku muu, muistaen, kuinka paljon pidän siitä kuka olen. En onnistunut leikissäni. 

Avasin Munch-Petersenin runot jälleen uudestaan. Yhtäkkiä sanat koputtivat ja kaivoivat tiensä luokseni. Räväytin oven auki ja yritin päästää äänen. Tunteet olivat voimakkaita, mutta ne eivät tulleet ulos. Rakkaus ja kaipuu purkautuivat suustani vihana. Huusin. Olen hyvä. Olen osaava. Miksi en luota itseeni, miksi en tule esiin. 

Huudon jälkeen haparoin, ääni särkyi. Katosi. Kunnes hengitin ja löysin rytmin. Etsin puhuttelevimmat runot ja annoin tulla. Unohdin kaiken kritiikin, latelin sanoja toisensa perään. En miettinyt ääntämistä, ainoastaan sitä, mitä juuri runojen herättämänä tunsin. En ääntänyt kaipuuta, vaan valitusta. 

hvor kan jeg gemme mig,
hvor kan jeg gemme mig 
            - - 
o findes der ikke 
et eneste skjulested 
           - - 
jeg er saa bange 
jeg dør af angst,
          - - 
alle de store sange 
er døde hjemme
hjemme er ikke flere store sange 
nu synger de kun smaa sange
hjemme —
         - -

Sillä halusin piiloutua esiintymisen sijaan. 

saa stille
saa stille —
tal ikke —!
——————
skal jeg?
eller skal jeg dræbe haabet i jer?
fortælle jer, at jeg ikke blev som I —
at min verden er en anden end jeres,
min glæde,
min smerte en anden end jeres —
vil I tro paa min tak til jer?
paa min tak til livet?
eller vil I sige:
han fik alt,
han tog alt af os,
og giver os intet tilbage, 
andet end sorg og skuffelse.

*****
Gustaf Munch-Petersen (1912—1938) oli tanskalainen runoilija, jonka runo Det underste land on osa tanskalaista kulttuurikaanonia. Runopalaset ovat runoista Drengens klage, Tal ikke til mig ja Til mine forældre.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
Katse. Rivit. Astelu. Pölyn tuoksutus. Repaleiset kannet.
SAMLEDE DIGTE, UDVALGTE DIGTE, SAMLADE DIKTER.
Toinen toisensa perässä. Unohdettuina. Selaamattomina. Jopa veitsellä leikkaamattomina. 
Minä leikin veitsileikkejä. 

Pimeässä kellarissa tunnen kovaa, minä olen KUOLEVAINEN. Kuulitko? Minä kuolen. Kohtaan kuolon moneen tapaan. Ehkä olen vain ONTTO HARMAA. Sisältä kuollut, päältä elävä. Ehkä eloni ei ole RUNOLOI.

Ompun runohaasteeseen luin yhteensä kuusi runoteosta. Kirjannimirunoni olen raapustanut ylle. 

Teemu Mäki - Kuolevainen
Viktor Kuusela - Runoloi
Edith Södergran - Samlade dikter (arvostelematon)
Ivan Malinowski - Samlede digte
Olli-Pekka Tennilä - Ontto harmaa
Gustaf Munch-Petersen - Udvalgte digte

2 kommenttia:

  1. Luen tuosta tanskalaisesta runosta vahvaa ulkopuolisuuden tuntua ja samalla tulee mieleeni Tua Forsströmin sanat kokoelmassa Snöleopard: "Jag förvarade någon tätt / i min mun tills det / flödade över. Noihin sanoihin palaan usein.

    Kiitos kun olit mukana. ❤️Mulla on just tuo Ontto harmaa lainassa, mutta en vielä ole siihen yhtään perehtynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun järjestät.

      Forströmin sanat otteessasi ovat kauniita. Jotain kiehtovaa niissä on.

      Nyt kun mainitsit ulkopuolisuuden Munch-Petersenin runoissa, huomaan, että sitähän se yksi välittyvistä tunteista olikin. Taisin sen myös arvosteluuni vahingossa sanoittaa.

      Odotan mielenkiinnolla tekstiäsi Ontosta harmaasta. Minä en oikein tavoittanut sitä.

      Poista

LinkWithin