Walter de Camp - Fetissikirja

Suomenkielinen alkuteos (1997)

Painos: 2011

Sivumäärä: 143

Kustantamo: Like

Mistä sain? Omista hyllyistä

Walter de Campin Fetissikirja - Fetisismin, pornon ja erotiikan historia vaikuttaa ensisilmäyksellä kohukirjalta. Vaikutelma lähtee jo kansista. Sekä etu- että takakansi on sekava ja iltapäivälehtimäinen. Takakansi nostaa esille lyhyitä huudahduksia: Seksiä! Pornoa! Takakannen teksti korostaa epänormaaliutta, pakkomielteitä ja perversioita. 

Edes alkuluku ei lupaa hyvää lukukokemusta. Camp kirjoittaa: Voidaan väittää, että länsimaisten ihmisten suhde seksiin on kaikkea muuta kuin luonnollinen ja luonteva. Se on vieraantunut, kieroutunut ja fetisistinen. En voi muuta kuin huokaista. Miksi fetisismi rinnastetaan kieroutuneisuuteen ja vieraantuneisuuteen? Myöhemmin samassa luvussa Camp rinnastaa fetissit hämäryyteen, törkeyteen ja rivouteen. Pitkästyttävin seksikumppani on se, joka on kaikkein normaalein. Pitääkö edes kommentoida?

Alkuluvun jälkeen tulee pitkät pätkät tekstiä, jossa eksytään aiheesta. Yhtäkkiä ei puhutakaan fetisseistä vaan pornosta - ei edes fetissipornosta vaan kaikenlaisesta muusta. Pieni viittaus tulee sadetakkipataljoonan muodossa, mutta fetisseistä ei liikene Fetissikirjassa käytännössä sanaakaan. Tämä pornoelokuvan historian esittely on ihan mielenkiintoista, mutta sen käsittely jää pintapuoliseksi mitä milloinkin tapahtui -esitykseksi ilman tarkempaa analyysiä tai kriittistä pohdintaa. 

Keskeiseen asemaan nousevat mies ja nainen. Naisen asemaa pornossa ja miehen suhdetta naiseen esitellään sivutolkulla. Camp tuo esille kuinka nainen, tai ennemminkin typykkä, on pornossa miehen ostama seksiobjekti, joka on vaginansa orja, penistä alinomaa tarvitseva kiitollinen palveltava. Varmaankin tällainen on vallalla oleva tapa tehdä pornoa, mutta ainakin kirjallisuuden puolella on paljon moniarvoisempaa ja moninaisempaa kulttuuria. Ja siltikin voisi kysyä, onko siinä jotain vikaa, jos tehdään myös tällaista objektisoivaa pornoa. Sehän on fantasiaa.

Kun Camp siirtyy kirjoittamaan säärimaniasta, hän alkaa ehkä jollain keinoin lähentyä fetisismiä. Tosin fetisismi on jotain aivan muuta kuin mania, joka villitsee hetkellisesti suuret kansanjoukot, joten tässäkään kohtaa Camp ei ihan osu maaliinsa.

Fetisseissä ei myöskään ole kyse siitä, mikä kenkä tai sukka on suurten kansanjoukkojen mielestä seksikäs. Joskus tuntuu hetkellisesti, että Camp alkaa jopa puhua aiheestaan (ensimmäistä kertaa sivulla 89), mutta siltikään hän ei puhu siitä. Camp aloittaa kertomalla kuinka hän oli pienenä lapsena kiinni äitinsä säärissä ja sukissa, mutta samassa virkkeessä hän siirtääkin aiheensa lopulta sammakkoperspektiivistä avautuviin näköaloihin. Ehkä näillä paikkeilla alkaa kuitenkin sellainen teksti, jota voi hyvällä tahdolla nimittää fetisseistä kertomiseksi. Siltikin Camp pysähtyy sääriin, mikä alkaa turruttaa, sillä haluaisin lukea myös muista kuin sääristä. 

Teos ei ota paikkaansa oikein mistään. Se ei ole kirja fetisseistä, vaikka nimi väittääkin tällaista. Se ei vaikuta huumorilta tai kohukirjalta sisältönsä perusteella, mutta ei ole myöskään vakavasti otettavaa analyysiä, eikä oikein mikään näiden välimuotokaan. Se yrittää olla samaan aikaan yleistä pohdintaa kuin omakohtaista kokemusta, mutta omakohtaisuus ei juurikaan linkity yleiseen. 

Ensitöikseni vaihtaisin teoksen nimen Fetissikirjasta joksikin muuksi. Toisekseen muuttaisin sen vähän mitä fetisseistä puhutaan aivan toisenlaiseksi. Eivät fetissit ole vain hämärää pornoa tai joukkojen manioita. Fetissit ovat syvää tyydytystä ja nautintoa tuottavia esineitä, materiaaleja, ruumiinosia ja muita sellaisia. Ne voivat olla ihan mitä tahansa, myös yleensä epäseksikkäiksi miellettyjä asioita. Niihin voi liittyä kiihottumista tai olla liittymättä. Joillekin fetissi on vain yksi keino toteuttaa seksuaalisuutta, joillekin ainoa mahdollinen tapa saada tyydytystä, joillekin yhtä normaali ja perustavanlaatuinen olemisen tapa kuin se, että on kaksi kättä ja jalkaa. 

Kun puhumme asioista, jotka tuottavat joillekuille voimakkaan tunteen kokonaisuudesta ja eheydestä, kasvattavat pituutta pari metriä ja tuovat itsevarmuutta, onko meillä varaa puhua kieroutuneisuudesta ja törkeydestä. Mikä toisia vahingoittamaton asia on törkeää? Jos teos on parodiaa, se on ihan hyvä niin, mutta kun ei tässä loppujen lopuksi ollut kyse parodioimisesta. 

Olen pettynyt. En odottanut Fetissikirjalta yhtään mitään ja siltikin se alitti odotukseni. Se on jo saavutus. Voi kun meillä olisikin luettavana kokonainen kirja fetisseistä. Siis ihan oikeasti fetisseistä, arvostavasti ja hyvin tehtynä. Sitä kuitenkin taidamme joutua odottamaan. 

*****

Teoksen arvostelu julkaistaan osana Pride-teemaviikon postaussarjaa.