sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Toinen novellihaaste päättyy

Jag föreställde mig hur de gestikulerade och kråmade sig i sängen, fullständigt onaturliga i sin djuriskhet. Jag föreställde mig biktstolarna i kyrkorna, luften tjock av åtrå och skuld som steg ur de svängande rökelsekaren. - Gunnar Blå, Kärlek i Europa

On tullut aika saattaa päätökseen vuoden kestänyt novellihaaste 2. Ompun haasteen (novellihaaste 1) suoritin epäilevänä eikä käsitykseni novelleista juuri muuttunut. Ajatustani novellien liiallisesta lyhyydestä ja mitättömyydestä tuli repimään Gunnar Blå (C. M. Edenborg). Häntä saan kiittää siitä, että novellihaasteen matkassa ylipäätänsä jatkoin. 

Jos olen aivan rehellinen, en tämänkään haasteen puitteissa todella innostunut novelleista. Ehkä nyttemmin uskallan tarttua kokoelmaan ilman hikipisaroita, mutta en tee sitä vieläkään omatoimisesti omasta halusta. Tapahtuu novellisuhteelleni jatkossa mitä tahansa, on yksi asia varma. Blå, joka on tuttu minulle erityisesti ruotsinnostöidensä tiimoilta, jää lukemistooni myös novellien muodossa. Du äter mitt ansikte och ännu fler historier on ollut sellainen lukunautinto, että olen lueskellut sitä hitaasti, enkä edelleenkään loppuun asti. Ensi syksynä pitäisi ilmestyä uusi kokoelma, jota odotan kuin viimeistä päivää. Edenborg-fanitukseni syventyy ruotsinnos, mielipidekirjoitus, novelli, taidekuva jne. kerrallaan. 

Mitä siis luin?


Yksittäiset novellit:
  • Jonas Inde - KKM
  • Kristina Sigunsdotter - Sjöpojken
  • Gunnar Blå - Du äter mitt ansikte
  • Gunnar Blå - Kärlek i Europa
  • Gunnar Blå - Dykarklockorna
  • Gunnar Blå - Kärlek i giljotinens skugga
  • Gunnar Blå ja Sara Eriksson - Balettskolan
  • Gunnar Blå - Pisset
  • Gunnar Blå - Dödläge
Kokoelmat:


Huomasin vasta nyt koontia tehdessäni, että kaikki lukemani novellit on kirjoitettu ruotsiksi. Yksikään ei olle suomennettu. Blån lisäksi pidin Inden KKM-novellista. Ringellin kokoelma ja Sigunsdotterin teksti eivät innostaneet. 


Astetta hurjemmasta balettikoulusta. 
Blån ja Erikssonin Balettskolan.
Erityisen mielenkiintoinen novellimuoto oli Blån (käsikirjoitus) ja Erikssonin (kuvat) yhteistyössä tekemä kuvanovelli. Novellissa ei ollut yhtäkään sanaa vaan tarinaa kuljetettiin ainoastaan kuvien avulla. Olisin mieluusti tietoinen, tehdäänkö tällaista novellityyppiä enemmänkin. 

Kiitos Juha Nipvet-blogista haasteen järjestelemisestä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin