Taava Koskinen (toim.) - Kurtisaaneista kunnian naisiin, ja Pride-teemaviikon koonti

Suomenkielinen alkuteos (1998)

Sivumäärä: 250

Kustantamo: Helsinki university press

Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Pride-liikkeen aluille saamisessa oli merkittävä rooli rodullistetuilla transsukupuolisilla seksityöntekijöillä. Stonewallin mellakoista on tultu paljon eteenpäin ja yhä edelleen seksityöntekijöitä kokoontuu marssimaan kulkueeseen. 

Prostituutiosta on hyvin vaikeaa löytää kirjallisuutta. Ihmiskauppanäkökulmasta luettavaa löytyy vaikka millä mitalla, mutta vapaaehtoisesti työtä tekevistä ei tunnu löytyvän halaistua sanaa. Seksityöhön liittyvä stigma on suuri, mikä varmasti aiheuttaa kirjallisen hiljaisuuden. Tämäkin lukemani teos on 90-luvulta, mikä tämän tyylisessä tieteenalassa taitaa olla jo aika vanhaa materiaalia. 

Teos lähestyy yhdeksän tieteellisen artikkelin voimin aihettaan taiteentutkimuksen, kulttuurintutkimuksen ja yhteiskuntatieteiden rajapinnalla. Mukana on niin sosiologiaa, folkloristiikkaa, kirjallisuus-, uskonto-, elokuva- ja teatteritiedettä, taidehistoriaa kuin feminististä kulttuuriteoriaakin. Näin ollen teos on monipuolinen ja jämäkkä paketti, jota en ihan heti onnistu sisäistämään, varsinkaan kun ylhäällä luetellut tieteenalat eivät ole tuttuja ja niiden termistö ja traditio eivät ole hallussani. 

Artikkelien yhteinen nimittäjä on prostituoitu nainen. Muista kuin naisista tässä kirjassa ei puhuta, mikä selittynee sillä, että naisten prostituutio on yleisintä. Keskeiseen yhdistävään asemaan nousee myös pahan ja pyhän vastakkainasettelu. 

Anna Kortelaisen artikkeli Huora taidemuseossa kertoo tarinaansa siitä kuinka prostituutiota on ollut aina ja kuinka se on ollut keskeinen aihe myös taiteessa, mutta prostituoidun palvelusten käyttämisestä ei oikein saisi sanoa eikä aiheesta yleensäkään oikein haluta puhua. Vanhojen mestarien maalauksiakin käsiteltiin vain mestarillisen siveltimenjäljen kautta, ei siitä - minusta kiinnostavammasta - näkökulmasta, jossa taiteella on ensi sijassa jotain sanottavaa.

Helena Saarikoski nostaa tekstissään Tytön maineen käsite esille ilmiön, huorittelun, jolla on vahvat linkkinsä prostituution maailmaan. Huoruus on taakka, joka saatetaan heittää huudahduksena toista ihmistä kohti, jolla ei ole mitään tekemistä seksityön kanssa. Huoraan haukkumasanana liittyy vahva painolasti seksityön huonommuudesta ja tabuasemasta. Luulisin, että huoran käsite ei ole nykyisin juuri muuta kuin haukkumasana ja olen nähnyt, että jotkut seksityötä tekevät ihmiset yrittävät ottaa käsitettä takaisin itselleen positiivisena ilmaisuna. ''Huora ei ole marginaali-ilmiö, vaan yksi kulttuurimme ydinkuvista'', kirjoittaa Saarikoski. Tätä vasten tuntuu oudolta, että emme pysty puhumaan aiheesta. 

Ilahduttavaa on, ettei teos jää käsittelemään vain länsimaista valkoihoista yhteiskuntaa vaan Eila Rantonen antaa tilansa rodun ja huoruuden teemalle. Hänen tekstinsä, joka sisältää muun muassa pohdintaa rasismin ja seksismin roolista rodullistettujen kohdalla ja näiden ilmiöiden juontumisesta siirtomaa-ajalta, on mielenkiintoinen. 

Jill St. Jacquesin kannanottomainen teksti transsukupuolisista on niin ajatuksia herättävä, etten pysty millään tiivistämään sanottavaani muutamaan virkkeeseen. Olen jo harkinnut, että kirjoittaisin tästä yhdestä artikkelista oman erillisen tekstinsä. Haluan silti nostaa tekstin esille tässä bloggauksessa, jotta voin esittää, että sellainenkin löytyy tästä teoksesta.

Kurtisaaneista kunnian naisiin on hyvä ja kattava teos, mutta uudempi esitys voisi olla hyödyllinen. Tutkittavaa varmasti riittäisi ja varsinkin Jacquesin kohdalla huomaa vanhentuneen kielenkäytön. Tämä teos kuitenkin keskittyy naiskuviin eikä vain prostituutioon, joten en edelleenkään ole löytänyt kokonaista teosta seksityöntekijöistä. Esipuheessa tuodaan esille kuinka teokselle oli todella vaikeaa löytää rahoitusta, eikä tilanne välttämättä ole muuttunut vieläkään.

Vaadin teoksen aiheesta! Nyt eikä kymmenen vuoden päästä. 

Pride-teemaviikon koonti

Leather Pride.

Aloitin tämän vuoden Helsinki Pride -viikon mielipiteellä, joka keskittyi erityisesti kulkueeseen, mutta myös yleensä ottaen koko Pride-liikkeeseen. Tämän mielipiteen esittäjän mukaan tanssivat homot ovat ihan okei, mutta kaiken maailman sadomasokistit ja fetisistit pitäisi siivota pois.

Ensin hämmennyin, sitten tulin hitusen surulliseksi ja lopulta suhtauduin huumorin kautta tähän letkautukseen. En suostu sanomaan, että olisin jättänyt mielipiteen omaan arvoonsa, sillä se ei ensinkään ole totta enkä usko, että hiljaa pysymisestä olisi aina mitään hyötyä.

Olin päättänyt jo teosesittelyjä suunnitellessani, että tänä vuonna keskityn erityisesti transihmisiin. Heihin sen vuoksi, että translaki on ala-arvoinen ja transihmiset saavat muutenkin niin paljon ymmärtämättömyyttä taakakseen. Alkuun harmittelin, etten nyt sitten voinut muuttaa suunnitelmiani ja antaa myös kinkyille enemmän tilaa. Lopulta ymmärsin, että olin oikeasti antanut paljon tilaa suhteessa siihen, että kyseessä oli seitsemän päivän teemaviikko.

On myös totta, että kinkyys ei vielä juuri näy kirjallisuudessa. Tämän sain huomata varsinkin fetissien kohdalla. On myös monia muita identiteettejä, joista en löytänyt yhtään kirjaa. Tarvitsemme siis lisää moninaisuutta kirjallisuuteemme.  

Tätä Pride-viikkoa ei ole leimannut pelkästään rakkaus ja välittäminen. Keskustelu sisällyttävämmästä Pride-lipusta, jossa sateenkaaren lisäksi olisi lisätty myös translipun ja rodullistettujen hlbtiq+ -ihmisten lipun värit, on käynyt kuumana. Toive tästä lipusta on synnyttänyt vastustusta myös Pride-yhteisön sisällä. On totta, että sateenkaarilippu sisältää kaikki sateenkaaren sävyt, mutta on myös totta, että sillä on taakkansa vain homojen lippuna. Edelleen on ihmisiä, jotka luulevat, että Pride on vain homojen juhla ja mielenosoitus. Heitä on kuitenkin onneksi koko ajan vähemmän. Siltikin toivoisi, että ei tarvitsisi olla toisten kurkuissa kiinni vaan voitaisiin käydä avointa keskustelua toisia kunnioittaen. 

Tämä Pride-viikko on kuitenkin ollut myös rakkauden täyteinen viikko. Se on sisältänyt paljon välittämistä. Kulkueeseen saapui lopullisten arvioiden mukaan 100 000 ihmistä ja se on paljon se, jos vielä vertaa, että viime vuonna oli noin 35 000. Yhteisö on myös alkanut herätä translain ongelmallisuuteen. Kun vielä pari vuotta sitten transihmisten asiat loistivat poissaolollaan jääden vain sukupuolen moninaisuus -blokin tehtäväksi, tänä vuonna tämä blokki oli pitkä ja transliput liehuivat myös koko kulkueen läpi. Sen lisäksi kulkueen reunoille asettuneet ihmiset osoittivat liikuttavasti tukensa huutaville. Transihmiset ja heidän asiansa alkavat saada näkyvyyttä. 

Loppujen lopuksi yhtäkään siivouspartiota ei näkynyt harjojen kanssa metsästämässä kinkyjä. Marssi järjestettiin ilman järjestyshäiriöitä, mikä on upeaa näin isossa tapahtumassa. 

Kirjabloggaajatkin lähtivät mukaan juhlistamaan ja osoittamaan mieltään. Priden värit ovat hehkuneet blogeissa ilahduttavan paljon. Olen iloisesti seurannut tätä kirjoittelua. 

Haluan kuitenkin muistuttaa, että Pridessa ei ole kyse vain yhdestä viikosta tai edes kuukaudesta, vaikka Pride-kuukausi tuokin tapahtumia ympäri maailmaa. Pridessa on kyse jokaisesta päivästä, hetkestä ja sekunnista. Pride on ylpeyttä olla oma itsensä. Se on ymmärrystä toiselle kanssakulkijalle. Pride on voimaa jatkaa silloin kun ei jaksaisikaan. Se on näkyvyyttä. Se on yhteisöllisyyttä. Se on oikeutta elää. Oikeutta rakastaa, oikeutta päättää omasta kehostaan, nimestään ja hetustaan. Oikeutta olla ylpeä ja oikeutta pelätä. Oikeutta olla kaapissa ja tulla sieltä ulos monta kertaa ja mennä takaisin kaappiin. Täällä on niin cis-heteroista, kinkyistä kuin hlbtiq-ihmisistä (ja niin edelleen) koostuva yhteisö, joka tukee. Aina löytyy joku, joka välittää ja arvostaa.

Minun panokseni viikkoon koostui yhteensä kuudesta kirjasta ja yhdestä elokuvasta. 

Vaikka nyt blogissani ei ilmestykään joka päivä uutta postausta, näiden aiheiden käsittely ei jää pois. Toivon, että olen onnistunut osoittamaan rakkautta. Toivon koko sydämestäni, että olen onnistunut tekemään tästä teemaviikosta tärkeän. 

Tässä vielä lista ja tarvittavat linkit:

Jonas Brun - Ingen jämfört med dig

Toivoisin, että teos suomennettaisiin, jotta suurempi osa voisi sen lukea, sillä intensiivisyydessään ja kauneudessaan teos olisi hyvä lisä ihmisten lukemistoon ja ansaitsisi näkyvyyttä myös lahden tällä puolella. 

Jessica Walton - Olen ystäväsi aina

Samalla kun harmittelin, ettei tällaista ole kirjoitettu vielä kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten, olen herkistyneen onnellinen, että tämä on kirjoitettu nyt. 

Almudena Grandes - Lulú

 Huolimatta siitä, että teos sisältää monia yhteiskunnallisia kysymyksiä, se on vahvaa ja rehellistä pornografista proosaa. Missään vaiheessa ei tunnu siltä, että Lulú yrittäisi olla kirjallisuutena jotain enemmän kuin mitä on, ja sen tähden se on niin paljon. 

Zackary Drucker ja Rhys Ernst - Relationship 

Silti teoksen kuvat pääsevät murtautumaan ihoni pintakerrosten läpi muodostaen tirkistelytunteesta huolimatta jotain vahvaa, kaunista ja yhteenkuuluvaista ihmisyyttä. 

Kimberly Peirce - Boys don't cry

 - - tällaisia elokuvia tarvitaan muistuttamaan ei vain historiasta vaan myös nykypäivästä. 

Walter de Camp - Fetissikirja

 Ensitöikseni vaihtaisin teoksen nimen Fetissikirjasta joksikin muuksi. Toisekseen muuttaisin sen vähän mitä fetisseistä puhutaan aivan toisenlaiseksi. Eivät fetissit ole vain hämärää pornoa tai joukkojen manioita.

Taava Koskinen (toim.) - Kurtisaaneista kunnian naisiin

Teos lähestyy yhdeksän tieteellisen artikkelin voimin aihettaan taiteentutkimuksen, kulttuurintutkimuksen ja yhteiskuntatieteiden rajapinnalla.